Maanantait

Maanantai on viikon kamalin päivä. Aina. Vaikka maanantaina ei edes olisi luentoa tai töitä – vaikka pysyisi tiukasti kotona ja vain erehtyisi peiton alta vain vessaan tai jääkaapille – jotain kamalaa tapahtuu. Tai sitten olen vain herkempi vastoinkäymisille maanantaisin, kuten aamuisinkin. Silloin kahvikupin kaatuminen tai oveen törmääminen tuntuu kaksinverroin kamalammalta, kuin normaaliaikaan. Mutta  niin, maanantai aamut – ne ne vasta kamalia ovatkin.

Erityisen kamalia maanantait ovat silloin, kun täytyy palata lomalta arkeen. Olin joululomalla vanhempieni hoidossa maalla kolme viikkoa, ja paluu arkeen on ollut todella vaikeaa. Nyt – muutaman viikon arkeen sopeutumisen jälkeen – palasin viikonlopuksi takaisin vanhempien hoiviin. Ja voi kuinka ihanaa se onkaan! Ensinnäkin maaseudun rauhaan pääseminen tekee hyvää, vaikka ihan kaupunkilaistyttö olenkin. Talven ihmemaa pääsee maalla täysiin oikeuksiinsa, ja erityisen ihanaa siitä tekee takkatuli, herkuttelu, isän tekemät lumityöt ja se, ettei tarvitse poistua mihinkään, jos ei tahdo.

Toiseksi – vaikka nautin yksin asumisesta ja olen muuttanut pois vanhempien nurkista jo neljä-viisi vuotta sitten – tuntuu vanhempien luo palaaminen silloin tällöin hyvin mukavalta. Kotoa pois muuttamisessa ja opiskelijabudjetissa on se hyvä puoli, että viikonloput ja lomat vanhempien luona sisältävät hellittelyä, herkuttelua ja rentoutumista. Vanhemmat osaavat lohduttaa ja tsempata vaikka minkälaisten opiskelukiireiden ja -huolten keskellä painivaa lasta. Jo pelkästään äidin lihapatojen ääreen pääseminen piristää opiskelijan arkea, kaikesta muusta puhumattakaan.

Yksi rentouttava tekijä viikonlopussa ovat myös eläimet: kaksi kissaa ja jättimäinen koira. Mikään ei poista stressiä yhtä hyvin kuin pieni pehmeä karvapallo kainalossa rapsutettavana – koiran kohdalla valtava ”sylikoira” sylissä ja siitä aiheutuva hengenahdistus. Sunnuntaiaamuna oli ihana herätä siihen, että pieni kehräävä otus käpertyi kainaloon nukkumaan. Lauantain herätys – hyökkäys peiton alta pilkottaviin varpaisiin – oli sekin ainakin tehokas. Joka tapauksessa viikonlopunkin mittainen visiitti maaseudulle vanhempien ja elukoiden hoiviin on opiskelukiireiden ja -paineiden keskellä rentouttavampi kuin mikään kylpyläviikonloppu tai kaupunkiloma.

Missukka leppoisana. Yleensä se löytyy puhtaiden pyykkien seasta tai sanomalehden tai tietokoneen päältä.

Missukka

Huono puoli tässä on viikonloppua seuraava maanantai. Ihanan ja rentouttavan viikonlopun jälkeen arkeen palaaminen tuntuu erityisen rankalta ja vaikealta. Kirjoitan tätä sunnuntai-iltana, ja aion julkaista tekstin maanantain puolella. Tiedän jo etukäteen kokemuksesta, että huomenna tulee tapahtumaan  jotain seuraavan kaltaista: olen herännyt kuudelta (hyihyihyi), kaatanut aamulla kahvit syliini, kompastunut kissaan tai jättänyt sellaisen oven väliin, liukastunut juostessani junaan ja teilannut itseltäni tajun kankaalle satakiloisella laukullani, huomannut junassa ostaneeni netistä junalipun eilisen junaan, huomannut että olen jättänyt vanhempieni luo jotain elintärkeää kuten meikit tai tietokoneen laturin, nukahtanut junassa ja kuorsannut ja kuolannut, selvinnyt kotiin, huomannut että olen jättänyt vessan valon koko viikonlopuksi päälle ja se on palanut enkä osaa vaihtaa lamppua, kipittänyt hirveää vauhtia luennolle huomatakseni luentosalin ovessa lapun jossa kerrotaan että luento on peruttu (kiitos kun peruutuksista ilmoitetaan aina ajoissa), lähtenyt kotimatkalle ja mennyt kauppaan jossa huomaan lompakon jääneen kotiin. Mennyt kotiin kiukkuisena ja nälkäisenä, syönyt makaronia ja pestoa kunnes luovutan ja menen nukkumaan katsottuani Täydelliset naiset.

Laku. Kissojen maanantaitkin ovat leppoisia.

Sellaisia ne maanantait ovat.

Mukavampaa maanantaita teille!

– Liisa

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Harmaa arki

2 responses to “Maanantait

  1. Haha, ai joku muukin manaa maanantaille aina onnettomuuksia! X)

  2. Jep, jotenkin kokemuksesta maanantait on onnettomussalttiita päiviä. 🙂 Nyt se vaan kolahti omaan nilkkaan ja kammotuspäivä onkin tiistai, huoh.

    – Liisa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s