Huokatus

Kaamosmasennusta, väsymystä, uupumusta, synkistelyä, turhautumista, saamattomuutta ja haukottelua. Edelliset ovat kuuluneet melko pitkälti jokaiseen päivääni viimeisten kuukausien aikana. Tämä ainainen pimeys alkaa jo kyllästyttää, vaikka onneksi muutamina päivinä on jo aurinkokin pilkistellyt pilvien lomasta.

Olen kuitenkin vielä ajastettuna talviaikaan, mikä näkyy ja kuuluu kaikissa toimissani. Muutama päivä sitten mielestäni haukottelin makoisasti ja ajattelin itsekseni, että olipas haukotus. Liisa kuitenkin päivitteli jotain minun jatkuvasta huokailustani ja seuraavassa käänteessä selitän jo  innokkaana, miten tämä huokatus piristi oloani. Taidan alkaa tästä lähtien haukottelun sijasta vain  huokattelemaan, koska se peittoaa jos jonkimoisen väsymyksen.

Talven peittoamiseen tarvittavat välineetkin ovat jo aivan loppuun käytetty, mutta en suostu enää hankkimaan uutta talvitakkia tai kenkiä ennen kuin taas ensi syksyllä odotan innolla niiden käyttämistä. Aion pitää katseeni tiukasti suunnattuna kevääseen ja kesään. Odotan postausta, joka alkaa tämän postauksen alkusanojen sijasta näin: valoa, lämpöä, hymyjä, vastaleikatun nurmikon tuoksuja, mansikoita, pilvettömiä päiviä, kirkkaita värejä. Ja huokatuksia kaiken ihanuudesta ja kauneudesta!

-Tiina

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Harmaa arki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s