Kevään merkkejä

Jee, on ensimmäisen vieraskynä-kirjoituksen aika! Meidän sunnuntainen hiillostuspostaksemme toimi ja Elina lähetti meille pikaisesti oman kirjoituksensa.

Elina, joka on kommentoinut täällä blogissakin ahkerasti, on opiskelijaystävämme yliopistolta. Kuten me, Elinakin rakastaa suklaata, kirjoja ja kissoja.

Sen enempää jaarittelematta, annetaan vuoro hänelle itselleen.

Aurinko paistaa, lumi alkaa pikkuhiljaa (paino sanalla ”hiljaa”) sulaa, maailmaa muuttuu pian taas vihertäväksi. Itse olen sydänjuuriani myöten talvi-ihmisiä – näkisittepä minut Lapissa 30 asteen pakkasessa tuijottelemassa niska kipeänä tähtiä ja revontulia – mutta tämän pitkän kylmän ajanjakson jälkeen on ihanaa kun tulee lämmintä ja valoisaa. Listaan seuraavassa oman kevääni merkkejä.

1. Pörrin syntymäpäivä

Meidän perheessä ehkä se tärkein juhlapäivä vuodessa! Karvainen vauvamme täyttää maaliskuun 16. päivä 16 vuotta, mikä on kunnioitettava ikä kissalle. Hännätön neiti pääsee pian taas nauttimaan ulkoilmasta – Lapin talvipakkasissa kun ei tee mieli olla ulkona kahta minuuttia kauempaa.

Pörri viime kesänä nautiskelemassa ulkoilmassa

2. Pää täynnä historiaa

Opiskelukiireitä riittää etenkin loppukeväästä kun on tenttejä, esseiden dead lineja ynnä muuta mukavaa (ja joskus vähemmän mukavaa). Mutta koska yliopiston puolella ainakin Turussa kurssit ja muut ovat pääasiallisesti ohi jo huhtikuun loppuun mennessä, niin toukokuussa voi jo täysin siemauksin nauttia auringosta ja elämästä. Ja mikä parasta: pääsee piknikille puistoon (tosin se on varmempaa vasta kesäkuun puolella, mutta ainakin noin ajatustasolla jo toukokuussa)!

3. Vaihtaripoika

Saksan tunneillamme käy silloin tällöin vaihtaripoika Göttingenista, jolla on aivan valloittava, sympaattinen ja ihastuttava hymy. Siinä piristyy yksi jos toinenkin päivä kummasti ja opiskeluinto lisääntyy – ainakin hetkellisesti.

4. Nahkatakki!

Oman vaatekaappini aarre on äitini yli 30 vuotta vanha nahkatakki. Vuosien saatossa napinlävet ovat venyneet niin, että takki ei enää pysy kiinni, mutta keväällä sillä ei ole mitään väliä. Tulkaa jo lämpöasteet, jotta pääsen kulkemaan retrohengessä Turun katuja pitkin!

5. Reissufiilis

Keväinen Bournemouth

Vietin maaliskuun alussa muutaman päivän Englannissa, ja reissufiilis jäi päälle. Keväällä ei paljoa mihinkään opiskelujen vuoksi ehdi matkustamaan, mutta kesällä on toiveissa vierailla jossakin, jos ei ulkomailla niin ainakin kotimaassa. Parin päivän junareissu itselleni tuntemattomaan Jyväskylään on tällä hetkellä suunnitelmissa (visiittini siellä ovat olleet aina hyvin pikaisia ja lähinnä päättyneet vanhempieni keskusteluihin ”mitäs tietä meidän pitää lähteä, että pääsemme pois täältä?” … Jyväskylän täytyy siis olla Suomen sekavin kaupunki ajaa autolla, paljasjalkalappilaisten vanhempieni mukaan.)

Nautiskelkaa kaikki siis alkavasta keväästä ja ihanasta auringonpaisteesta!

Kiitos Liisalle ja Tiinalle!

-Elina

Muse

Elän melkoisen tiiviissä symbioosissa Ipodini kanssa, se on mukana melkein aina. Itseasiassa on melkein katastrofi, jos se jostain syystä unohtuu kotiin, sillä silloin ne päässäni pyörivät omituiset biisit pääsevät valloilleen. Tämän tytön päässä on siis melkein aina boheemin kaaoksen lisäksi joku sekasortoinen soittolista.

Vierastan vähän soittimessa olevaa suffle-toimintoa, koska usein se menee omalta osaltani kappaleiden yli hyppelemiseksi – tiettyyn olotilaan sopii tietty musiikki ja jumiudun helposti kuuntelemaan tiettyjä biisejä ja levyjä. Viime aikoina olen kuitenkin ollut musiikin suhteen avoimempi ja antanut soittimen valita itselleni kappaleet sattumalta. Hämmentävän usein se on valinnut Muse-yhtyeen ylläolevan Starlight-kappaleen.

Suhteeni Museen on ollut aina vähän hankala. Yksi parhaista ja vanhimmista ystävistäni on ehkä maailman suurin Muse-fani, ja koska hän rakastaa brittiyhtyettä koko sydämensä kyllyydestä, olen yrittänyt myös kuunnella bändin musiikkia. Olen tutustunut yhtyeeseen Black Holes and Revelations -albumin kautta ja löysin sieltä muutaman helmen, mutta silti yhtye ei sytyttänyt. Siinä oli jotain liikaa minulle: se oli vähän liian suureellinen, dramaattinen ja teatraalinen makuuni. Ystäväni yritti saada minut kuuntelemaan yhtyeen vanhempia levyjä, mutta jotenkin ne vain jäivät kuuntelematta ja palasin vanhojen ja uusien suosikkieni pariin. Silti minua kismitti se, etten ollut päässyt sisään paljon hehkutetun Musen maailmaan. Minusta tuntui, että siinä oli jotain, jota en ymmärtänyt. Sama minua kismittää David Lynchin elokuvissa, joiden katsomisesta tulen vain kiukkuiseksi, kun minusta tuntuu, etten ymmärrä niitä. Muse ja David Lynch olivat minua piinaava arvoitus.

Mutta ei enää! Suffle-toiminnon ansiosta Musen Starlight-kappale on soinut Ipodissani useamman kerran viime aikoina ja olen hitaasti rakastunut siihen. Nyt koko levy maistuu, ja olen löytänyt bändin vanhemmastakin tuotannosta uusia suosikkeja soittolistoilleni. Yksi arvoitus on siis ratkaistu ja ymmärrän rakasta ystävääni entistä paremmin.

Sitten olisi vielä ne David Lynchin elokuvat. Huoh.

– Liisa

P.S. Lisäys jälkikäteen, kun ystäväni informoi minua: MUSE TULEE SUOMEEN TAAS! Muse esiintyy 19. heinäkuuta Helsingissä Kaisaniemen puistossa. Mukavaa kuulla, kun missasin yhtyeen edelliset keikat.