Millainen päivä

Heräsin maanantaina jo varhain aamulla auringonpaisteeseen (ja Sintin hourupäiseen ravaamiseen eteisen ja keittiön sekä lattian ja katon välillä) ja odotin innoissani iltapäivän vapaata. Aamupäivällä oli vielä tehtävä yksi essee valmiiksi sekä käytävä hammaslääkärissä ennen kuin voisin nauttia auringosta puistossa. Kesäkengät jalkaan ja hammaslääkärin kautta vapauteen!

Kävelymatkalla hammaslääkäriin oli juuri niin kesäinen kuin toivoa saattaa. Lintujen viserrys, kukkivat kukat, lehdet puissa ja ihmiset Aurajoen molemmin puolin saivat minut kärsimättömänä lisäämään vauhtia, jotta voisin itsekin heittää kaikki aikataulut hetkeksi mielestäni. Hammaslääkärillä käynti ei ole mielipuuhaani, mutta edes se ei varjostanut aurinkoa, joka kirkasti koko päiväni.

Vihdoin astuin ulos tukahduttavan kuumasta hammaslääkärin huoneesta, jossa paljaat sääreni olivat inhottavasti liimautuneet siihen kammottavaan tuoliin, joka saa aina kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin aiheuttamiensa kauhuleffavibojen vuoksi. Suunnittelin jo jäätelön hakemista läheisestä kaupasta korvaukseksi (ja kostoksi) kaikille maailman hammaslääkäreille (mikä saa ihmisen opiskelemaan hammaslääkäriksi?), mutta ronkittu suuni sai minut kävelemään nyreissäni kaupan ohi.

Tätä nyreyttä ei kauan kestänyt, kun muistin matkan varrella olevat kukkivat kirsikkapuut (ööh, en kyllä tiedä, olivatko ne kirsikkapuita, mutta se kuulosti siinä tilanteessa hyvältä vaihtoehdolta). Kuvaillessani näitä kukkivia mitälie -puita tunsin muutaman sadepisaran kuumalla ihollani ja olin aivan onnesta ymmyrkäisenä tästä ihanasta, kevyestä kesäsateesta. Muistelin kaihoisana lapsuuteni mökkikesiä, jossa koko suvun lapset heittivät välittömästi vaatteet nurkkaan sateen alkaessa rummuttaa peltikattoa ja juoksivat suuna päänä ulos sadetanssiin.

Sade yltyi yltymistään, mutta ei hätää. Muistin laukussani olevan sateenvarjon ja olin melkoisen kiitollinen laiskuudelleni laukun siivoamisen suhteen. Sade yltyi entisestään eikä tuulikaan enää tuntunut virkistävältä tuulahdukselta helteen keskellä. Sateenvarjoni petti luottamukseni hajoamalla käsiini samalla kun yritin toisella kädellä pitää hamettani säädyllisyyden rajamailla. Tässä kohtaa lievä – hmm, miten sen sanoisi nätisti – äreys nosti päätään. Äreyttä lisäsi se, että yksikään (niitä siis oli monia) laastareista, joilla olin yrittänyt pitää jalkani rakottomina, ei pysynyt paikollaan, koska tämä kesäinen kaatosade kastoi minut läpimäräksi.Vastaantuleva mies kuitenkin hymyili kauniisti minulle ja totesi, että hyvää se vaan tekee. Kummallista!

Mietin siinä taistellessani kaikkia maailmankaikkeuden asettamia esteitä vastaan, että nyt on kesä ja kesä kuivaa sen minkä kastaakin, joten päätin olla välittämättä sateesta. Heitin sateenvarjoni ensimmäiseen roskikseen ja jatkoin matkaani hilpein mielin. Tätä hilpeyttä lisäsi kotona se, että tajusin miksi se vastaantuleva mies hymyili minulle. Valkoinen T-paita ja vesisade eivät takaa sitä säädyllisyyttä, josta huolehdin niin kovasti hameeni helmojen kanssa!! Oho.

Kesäiset piknikit tai terassilla istumiset jäävät suosilla väliin. Lohdutukseksi päivän koettelemuksista käperryin Sintin viereen sohvalle syömään viinirypäleitä. Kuvasta voi huomata, että ne ovat jonkun muunkin kuin allekirjoittaneen suurinta kesäherkkua (Sintti ei ole niin tarkka näistä vuodenajoista).

– Tiina

P.S Jälkifiilikset tuosta päivästä alkavat muuttua mustanpuhuviksi. Kamerani, joka siis toimi vielä sateen jälkeen kotona, ei enää suostu menemään päälle. Tekniset vimpaimet eivät taida hirveästi perustaa siihen, onko se kosteus kevyttä kesäsadetta tai ei. Eikä niitä myöskään näytä kiinnostavan, kuivattaako se kesä kastamansa vai ei. Tässä syy siihen, että postaus tulee nyt ilman kuvia ja kostoksi (TAAS) sille hammaslääkärille en aio edes poistaa tekstistä viittauksia oletettuihin kuviin.

P.S 2: Kamera toimii taas, joten lisäilin kuvia tähän postaukseen. Joka päivä ei vain voi olla sellainen tekniikkatoimii -päivä! Kameran lisäksi tulostus on aiheuttanut hieman huolta viime päivinä. Huoh!

Mainokset

4 kommenttia

Kategoria(t): Flirttiä, Harmaa arki

4 responses to “Millainen päivä

  1. Joukoa lainatakseni, joku sadistisuus niitä hammaslääkäreitä ajaa takaa. En mä keksi muuta, hampaat kun ei ainakaan minusta ole mistään suunnasta katsottuna kovinkaan kiehtovia.

    Mutta joo, onneksi me ihmiset tykätään eri asioista, kyllä niitä hammaslääkäreitäkin kai tarvitaan.

    Ihania kuvia, onneksi sait kameran toimimaan!

    – Liisa

    • Kauniitkin hampaat ovat musta hirveän yököttäviä. Ja hammaslääkärit joutuu kuitenkin katselemaan niitä kammottaviakin hampaita. Yök! Joo, oot kyllä oikeassa, että onneksi joku nekin työt tekee.

      – Tiina

  2. Elina

    ”Joka päivä ei vain voi olla sellainen tekniikkatoimii -päivä!”

    Niin, edes joka toinen päivä olisi kiva.

    Toivottavasti sen tulostimenkin saisi pian toimimaan, pitäisiköhän lähettää jonkinlainen kiristys/ilkeäpalautekirje firmalle?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s