Kun olin reilu vuosi sitten New Yorkissa, hihkuin siellä onnesta, kun huomasin (no hyvä on, hihkuin onnesta aika monessa muussakin kohtaa) että Naisten etsivätoimistosta kertovasta Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -kirjoista tehtiin tv-sarja, jonka pääosassa nähdään lempilaulajani, uskomaton soulmama Jill Scott. New Yorkin hulinassa ja tunnelmassa ei paljoa televisiota katsella, joten sarja jäi unohduksiin kun ei sitä täällä Suomessa ole paljoa näkynyt. Tulin kuitenkin onnesta litteäksi, kun löysin sarjan kolme osaa Anttilan alesta muutama viikko takaperin.
Mma Ramotswe tutkii -kirjat ja niiden perusteella tehty tv-sarja kertoo Mma Botswanalaisesta Mma Ramotswesta, jotka päättää perustaa Etsivätoimiston ja ajautuu sen kautta tutkimaan ihmisten pieniä ja suurempiakin ongelmia. Ennen kaikkea tarinoissa tulee mielestäni erinomaisesti esiin afrikkalainen elämänmenoa ja vahvan naisen näkemykset – salapoliisitoiminta tapahtuu ikään kuin siinä sivussa.
Sateiselle kesäillalle Naisten etsivätoimisto nro. 1 tarjosikin mainiota viihdettä. Kirjat nyt ovat aina kirjoja ja toimivat usein paremmin kirjoina kuin elokuvina tai tv-sarjoina, mutta minusta Naisten etsivätoimisto nro. 1 onnistuu tehtävässään aivan kelvollisesti. Jill Scott näyttää tomeran Mma Ramotswen roolissa, että uskomattoman sielukkaan laulajan lisäksi hänestä on myös näyttelijäksi. Muutkin roolivalinnat ovat osuneet nappiin.
Hienointa minusta on kuitenkin sarjasta huokuva afrikkalainen tunnelma ja elämänmeno, lämpö, värikkyys, rentous ja huolettomuus. Sateisena kesäpäivänä se sai minut ainakin hymyilemään ja nosti matkakuumeen aika korkeisiin lukemiin. Ilahduttavaa on se, että Botswana ja Afrikka näyttäytyvät sarjassa aurinkoisena ja elämäniloisena, eikä suinkaan meillä niin usein uutisissa näkyvänä kurjuuden ja köyhyyden kehtona. Liian usein unohtuu, että Afrikka on valtava manner, jonka kuva jää meidän länsimaisen katseemme alla usein kovin vajavaiseksi ja yksipuoliseksi.
Sarjassa tosin ärsyttää sama asia, mikä ärsyttää monessa muussakin Afrikkaan tai Aasiaan sijoittuvassa, Yhdysvalloissa tai Englannissa tuotetuissa elokuvissa: se että hahmot puhuvat englantia vahvasti murtaen. Voi miksi he eivät voi vain puhua paikallista kieltä tai englantia kuten puhuvat, vaan heidät laitetaan ääntämään englantia vähän hassusti?
Minä suosittelen Mma Ramotswe tutkii -kirjoja kaikille, ja sarjaa taas kaikille kirjojen ystäville. Onko lukijoissa Mma Ramotswen faneja? Entä onko kukaan muu nähnyt tätä sarjaa? Jos on, niin mitä piditte?
– Liisa
Flirttiä ja toilettihuolia 