Pehmeä alku

Pelottava mutta kauan odotettu vaihtovuosi Ranskassa sai pehmeän alun, kun viime maanantaina suuntasin ihanan ystävän, Leipuri S:n kanssa Pariisiin. Tai pikemminkin Pariisin lähellä sijaitsevaan Bois-le-Roin kylään Ranskantädin luokse. Ympärillä siis on tuttuja ja turvallisia ihmisiä (ja neljä kissaa, ah!), joten uuden elämän alku oli vähemmän pelottava.

Pariisi oli muutaman päivän pikaisella pyrähdyksellä (joka sisälsi enemmän kaupoissa ja kahviloissa ravaamista kuin kapeilla kaduilla vaeltamista) kaunis, muttei yhtä viehättävä kuin aiemmin. Tiedä sitten mistä se johtui. Seura ainakin oli mahtavaa: ystävän, jonka tuntee kuin omat taskunsa, kanssa on mukavaa matkustaa. Leipuri S on myös parasta seuraa siksi, että hän on armoton herkkusuu ja esteetikko. Tällä lomalla on tullut siis ihailtua kaikkea kaunista ja herkuteltua olan takaa: niin macaronseja, leivonnaisia, suklaata, patonkia, juustoja, punaviiniä .. voi nam!

Lisää juttua herkuista on vielä luvassa, opin viikon aikana kaikenlaista uutta leipomo-konditoria-alasta ja sen suuruuksista. Kiitoksia S seurasta!

Ongelmia meille molemmille – jotka olemme lukeneet ranskaa ikuisuuden, minä vielä pidempään ja enemmän- aiheutti kieli. Voi kuinka tyhmäksi sitä itsensä tunteekaan, kun kieli ei taitu, ei sitten millään. Muutaman päivän jälkeen puhetta alkaa jonkun verran ymmärtääkin, mutta en silti saa sanoja suustani ulos niinkuin haluaisinkin. Miten se ranskalainen r ei vaan tule suusta niinkuin pitäisi, vaikka sitä on yli kymmenen vuotta harjoitellut? Miten yksi kieli voi olla näin hemmetin vaikeaa?

Tiistaina sitten Strasbourgiin, yksin. Siellä sitä saa tuntea itsensä vielä avuttomammaksi ja tyhmemmäksi. Hiukan pelottaa, mutta järjen ääni huutaa sisälläni, että hei, rohkaistu, tämä on just sitä mitä sinä olet kauan halunnut. Voi kun sen muistaisi koko ajan! Ja kunpa ranska alkaisi sujumaan pian.

Nyt menen syömään suruuni lisää macaronseja. Ah, Ranskassa synkistelykin on mukavampaa!

– Liisa

Mainokset

3 kommenttia

Kategoria(t): Herkuttelu, Kaupungilla, Maailmalla

3 responses to “Pehmeä alku

  1. Krista

    Täällä eräs pieni poika kyseli äidiltään: ”Äiti, missä Liisa?” ja heti perään ”Mennään Liisan luo.” Äiti sitten yritti parhaansa kaksivuotiaalleen kertoessaan, että Liisa on Ranskassa, liian pitkän matkan päässä että voitaisiin mennä kylään. Poika oli hetken hiljaa, ja totesi sitten: ”Äiti, Liisa Ranskassa, mennään auttamaan…” 🙂 Ikävä on jo kova ja paljon olisi jo höpötettävää ja sulta kyseltävää. Isoja haleja sinne!!!

  2. Paluuviite: Pariisin ostoksia « Flirttiä ja toilettihuolia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s