Törppö Ranskanmaalla

Kuten kaikki minut tuntevat ja blogia lukeneet tietävät, minun elämäni ei aina suju ihan preussilaisella järjestelmällisyydellä, vaan vähän sinnepäin. Voi huoh.

Suuntasin tänä aamuna Strasbourgiin, jossa minua odottaa pieni opiskelijayksiö 1. syyskuuta alkaen. 1 syyskuuta, jolloin minun oli sinne tarkoitus suunnistaa. Olin jostain mystisestä syystä päättänyt, että ensimmäinen syyskuuta on tiistai-päivä, joten olen jatkuvasti puhunut että lähden sinne Strasbourgiin tiistaiaamuna. Ihana ja huoltapitävä ranskanserkkuni osti minulle ystävällisenä sieluina etukäteen junalipun Pariisista Strasbourgiin, tottakai pyytämäkseni tiistaiksi. Vasta junalippua tuijotellessani huomasin, että lippu on tiistaille 31. elokuuta, ei suinkaan 1. syyskuuta. Tottakai ranskanserkkuni oli metsästänyt minulle halvimman mahdollisimman internet-lipun, jota suinkaan ei voinut enää vaihtaa.

Hetkeksi hätäännyin ja kirosin itseni ja tuijottelin kalenteria enkä ollut uskoa miten katalasti se (en suinkaan minä itse) oli minua huijannut. Jaa että tiistai onkin vasta viimeinen päivä elokuuta. Minäpä menen Strasbourgiin päivää aiemmin kuin piti, eikä minulla ole siellä asuntoa. Eipä siinä auttanut muu kuin alkaa katsoa itselleen hostellia yhdeksi yöksi. Onneksi ne ovat halpoja, vain parikymppiä per yö, eli halvempia kuin Pariisin ja Strasbourgin välinen junalippuni.

Päätin, ystäväni kehotuksesta, ottaa yhden ylimääräisen hostelliyön seikkailun kannalta. Sitä paitsi onhan hostelleja hyvä testata valmiiksi vierailulle saapuvia ystäviä ja perhettä varten, eikös?

Olisi se silti ihan hyvä joskus katsoa kalenteria vähän tarkemmin.

Muutenkin loistin älykkyydelläni ja kielitaidollani sunnuntaina. Ranskanserkkuni lähtiessä takaisin kotiinsa toimitettuaan minulle sen junalipun, hyvästelimme. Aikomuksenani oli toivottaa serkulleni hyvää päivänjatkoa – bonne journée – jossa onnistuinkin. Sen sijaan jatko – au revoir ja á demain eli huomiseen – oli yllättäen hankalampaa. Jostain syystä kiljaisin vain reippaasti, että Aujourd’hui! eli Tänään!.

Ei ihme että ranskanserkkuni luultavasti pitävät minua vähän aivovammaisena ja ostavat minulle junaliputkin valmiiksi. Huokaus.

Nyt taas pakkaamaan! Miten ihmeessä muuten pitäisi pystyä pakata, kun musta karvakasa nimeltä Jeti on päättäväisesti vallannut sängyn ja kiehnää puhtaiden, matkalaukkuun matkalla olevien vaatteiden päällä?

Ei sille kuitenkaan voi olla vihainen, koska Jeti on ehkä maailman hellyyttävin kissa. Se on kuin joku piirroshahmo, Muumien mörkö tai haisuli: kokonaan musta, pitkäkarvainen pallo, josta vilkkuvat vain kirkkaanvihreät silmät. Mutta sisällä piileskelee hellyyden kipeä kissa, joka eilen illalla kaivautui tiukasti kainalooni nukkumaan.

– Liisa

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Harmaa arki, Karvakorvat, Maailmalla

One response to “Törppö Ranskanmaalla

  1. Elina

    Mikä ihanainen musta kisu!

    Hyvä, että kuitenkin olet Strasbourgiin päässyt, ja kuten sanottu, pieni seikkailu on aina paikallaan. Ja kalenterit huijaa muakin usein, ne osaa olla petollisia ystäviä!

    -Ellu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s