Tyttö joka vihaa miehiä

Eikun en vihaa. Rakastan. Vihaan. Joskus ihan kivoja. Useimmiten sikoja.  Suurimman osan aikaa suhtaudun neutraalisti. Joskus vihaan.Tai oikeastaan vihaan sitä, millaiseksi he saavat minut itseni tuntemaan.

Täällä suhtautumiseni miehiin on tosissaan mennyt vinksin vonksin. Ranskalaiset miehet ovat nimittäin heikkouteni. Ne suklaasilmät, vallattomat kiharat, renttumainen parransänki, keikarimainen pukeutumistyyli .. ja se yksinkertainen syy, että he puhuvat ranskaa, saa minulta polvet veteläksi. Syvät huokaukset muuttuvat punastukseksi ja pikkutyttömäiseksi hihitykseksi, jos nämä ihanat miehet erehtyvät puhumaan minulle jotain (voi sitä raukkaa poikaa joka erehtyi nostamaan lattialle pudonneen huivini eräällä luennolla ..). Heidän seurassa minusta tulee avuton, punasteleva pikkutyttö. Ja minä inhoan sitä.

Täkäläiset miehet onnistuvat myös saamaan minut – maailman leppoisimman ja vässyköimmän tyttösen – ajoittain kunnon raivottareksi, miesvihaajaksi. Nämä miehet eivät kylläkään ole edellisen esimerkin kaltaisia kohteliaita suklaasilmiä, vaan suklaasilmäisiä sikoja, jotka huutelevat, ahdistelevat ja tuijottavat.

Jos ei ole vielä tullut selväksi, niin olen luonnostani kunnon blondi ja ilmeisesti ihan sievä sellainen. Vaikka täällä on paljonkin vaaleita ja sinisilmäisiä ihmisiä, olen minä ilmeisesti silti silmäänpistävän vaalea. Kulmani ja silmäripseni ovat melkeinpä vitivaaleat ja niin on hiukseni ja ihonikin. Arvatenkin siis herätän täällä Koillis-Ranskassakin huomiota, puhumattakaan sitten siitä vierailusta Oviedoon. Voi Tiina-raukkaa, kun joutuu kestämään sitä toljottamista ja huutelua joka päivä! Täällä sitä ei tapahdu niin usein, mutta tasaisin väliajoin, niin että juuri ehtii unohtaa sen epämiellyttävän tunteen kunnes vastaan tulee taas joku maskuliininen idiootti.

Tuijotukseen tottuu, ja nykyään suhtaudun siihen lähinnä positiivisen huvittuneesti, ellei se ole todella häiritsevää. Sitä paitsi ei se ole välttämättä vain minusta johtuvaa – yleensäkin täällä katsotaan toisia ihmisiä paljon rohkeammin silmiin ja tullaan lähemmäs, kuin mihin olen Suomessa olen tottunut. Tuijottavat eivät ole vain nuoria miehiä, vaan kaikenikäisiä, niin lapsia, nuoria tyttöjä kuin vanhempia naisiakin.

Aluksi hieman pelottavalta tuntuneet spontaanit kehut ulkonäöstäni otan myös vastaan huumorilla, hymyillen ja kiitellen. Kohteliaisuudet ja treffipyynnöt ovat vain positiivista huomiota ja usein piristävät päivän ja koko viikon. Kukapa nyt ei kehuista pitäisi? Harvoin ne johtavat mihinkään ahdistavaan tai ikävään ja useimmiten kohtelias kiitos ja hymy riittää.

Epämiellyttävää sen sijaan on huutelu, viheltely, tööttäily ja kaksimieliset käsimerkit. Niiden merkitystä en ymmärrä – en keksi mitään muuta kuin sen, että saa naisen tuntemaan itsensä epämiellyttäväksi, ahdistuneeksi. Se on samanlaista, kuin kähmiminen: minä en ole ikinä ymmärtänyt, mitä kukaan koostuu siitä, että se vähän ohimennen puristaa jotain tyttöä pepusta. Se ei ole positiivista huomiota, vaan esineellistämistä parhaimmillaan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Viime viikolla eräs päivä koulumatkalla eräs ihan asiallisen näköinen mies päätti minusta ohi pyöräillessään alkaa minun kohdallani ähkiä ja ähistä katsoessaan minua suoraan silmiin. Aiemmin eräänä lauantaina minun ja toisen vaalean suomalaistytön mennessä tramiin sen sisällä oleva  joukko nuoria, luultavasti humalaisia miehiä päätti esittää runkkaavansa meidän kohdallamme. Voi että miten hauskaa, kohteliasta ja imartelevaa. No ei.

Huuteluunkin tottuu, ja onneksi en ymmärrä välttämättä ihan kaikkea, mitä minulle huudellaan. Mutta en silti ymmärrä sitä, varsinkaan kun huutelua tai muuta harrastavat miehet eivät tosiaankaan yritä iskeä, pyytää treffeille tai imarrella. Mitä he haluavat? Vain saada naisen olon epämiellyttäväksi? En tajua. Mutta inhoan sitä, että täällä ensimmäistä kertaa elämässäni mietin, etten uskalla kävellä yksin kotiin muutaman kilometrin matkaa. Ja että varon katsomasta vastaantulevia ihmisiä silmiin.

Kiitos miehet.

– Liisa

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Flirttiä, Harmaa arki, Maailmalla, Maailmantuska

2 responses to “Tyttö joka vihaa miehiä

  1. Paluuviite: Hippaantuminen | Flirttiä ja toilettihuolia

  2. Paluuviite: No niistä ranskalaisista miehistä | Flirttiä ja toilettihuolia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s