Lyon

Kun ihana Tiinanen seikkaili Leonissa, blogin toinen puolikas hippasteli Lyonissa. Tai no, hippastella ei ole ehkä oikea sana tähän väliin, sillä jalat veivät aina illallisen jälkeen tarmokkaasti hotelliin. Ehkä sitä täytyy tunnustaa aikuistuneensa hiukan, kun täyden mahan kanssa arvostaa paljon enemmän yöunia kuin uutta lasia kuohuvaa.

Minulla Lyon on tuttu kaupunki, sillä Ranskantäti asusteli ennen Pariisia Lyonin kupeessa ja olen vieraillut hänen luonaan siellä monet kerrat. Kuusi vuotta sitten asustelin tätini nurkissa jopa kolmisen kuukautta ja opiskelin ranskaa paikallisessa kielikoulussa, jossa sain kaiken maalaisia, Lyonissa silloin majailleita ystäviä. Ystävistä enää yksi asuu Lyonissa, muut ovat jatkaneet matkaa kotimaihinsa tai muualle maailmalle. Tätä Lyoniin jäänyttä ystävää ja hänen pehettään matkasin siis tapaamaan vaihtariystävän kanssa, joka ei ollut aiemmin Lyonissa käynytkään. Kaksi kärpästä siis yhdellä iskulla, turisteerausta ja tuttujen tapaamista!

Matka Strasbourgista Lyoniin kävi hurmaavalla pikku maitojunalla, joka pysähteli jos jokaikisellä asemalla. Matka kesti viisi ja puoli tuntia. Eipä se olisi muuten haitannut, mutta maitojunasta puuttui ravintolavaunu, joten Lyonin päästä junasta astui ulos kaksi nälkäistä ja kiukkuista vaaleaverikköä, jotka syöksähtivät ensimmäisen nurkan takaa paljastuneeseen McDonaldsiin. Hampurilaisia Ranskan kulinaristisessa keskuksessa, aivan oikein!

Lyonin reissu sisälsi ihan oikeaa kulinarismia muun muassa mahtavassa couscous-ravintolassa sekä vanhassa ja kuuluisassa Brasseriessa, joka tosin osoittautui pieneksi pettymykseksi ruoan suhteen. Yllättäviä kokemuksia sieltä silti tarttui mukaan: Bon anniversaire raikui ja valot sammuivat tasaiseen tahtiin, kun pöytiin kiikutettiin tähtisadetikuilla koristeltuja synttärikakkuja. Saimme myös ilmaista kuohuvaa, mutta siitä seikkailusta enemmän joku toinen kerta!

Yövyimme sympaattisessa pikku hotellissa Perrachen juna-aseman lähellä. Se oli kohtuuhintainen myös opiskelijan kukkarolle, henkilökunta oli oikein mukavaa ja huoneet olivat pieniä mutta siistejä. Lyonin ydinkeskustaan, Place Bellecourille käveli reilussa viidessä minuutissa, joten sijaintikin oli mainio. Perrachen juna-aseman lähistö tosin ei ollut ehkä sitä kaikkein miellyttävintä seutua, mutta uskalsimme silti mainiosti palloilla siellä kahdestaan.

Turisteerattavaa ja katsomista Lyonissa riittäisi vaikka millä mitalla, joten jouduimme valitsemaan ne tärkeimmät. Suuntasimme vanhaan kaupunkiin, joka on Venetsian ohella Euroopan suurimpia renesanssiajalta säilyneitä kaupunginosia. Vieux Lyon on aina ollut lempparini kaupungissa, ja sen kapeat kujat ja kauniit kirkot sekä talot, hurmaavat pienet putiikit ja ravintolat ihastuttivat edelleen. Vaikka nyt talvinen, loskan, lumen ja jään valloittama vanhakaupunki ei ollut samanlainen kuin muistoissani, jotka sijoittuvat lähinnä kauniiseen kesään, oli se silti hurmaava.

Kiipesimme (hieman kiroten) Fourvieren kukkulalle ihastelemaan roomalaista amfiteatteria (joka oli suljettu jään ja lumen vuoksi) ja satulinnalta näyttävää Fourvieren basilikaa, joka oli ehkä hienoin kirkko missä olen hetkeen vieraillut. Pitkän kapuamisen kestää, kun muistaa että kukkulalta aukeaa upea näkymä koko kaupungin yli. Harmi että päivä oli harmaa ja kolea. Niin ovat kuvatkin.

Harhailtuamme vanhassa kaupungissa tovin löysimme Lyonille tyypillisen Traboulen, porttikäytävän, joka kulkee rakennusten halki, toiselta kadulta toiselle. Kyseistä trabouilaa etsiessämme tosin tunkeuduimme ihan tavalliselle sisäpihalle ja jonkun rakennuksen portaisiin harhailemaan, mutta jännää oli sekin. Kauniita rakennuksia ja kirkkoja tuntui löytyvän joka kulmalta.

Vanhan kaupungin lisäksi vaeltelimme keskustassa Presqu’îlella jossa sielläkin riittää pikkukatuja ja mahtipontisia rakennuksia. Itse innostuimme eniten kaupoista, sillä opiskelijoiden arkea olivat piristäneet veronpalautukset ja opintotuet. Löysimme hotellimme läheltä myös joulumarkkinat, jotka olivat hillitymmän ja laadukkaamman oloiset kuin täällä Strasbourgissa. Toisaalta, ihan erilainen joulutunnelma se täällä on.

Maanantai-illaksi varaamamme paluumatka ei vain sujunut ihan suunnitelmiemme mukaan. Innoissamme olimme menneet viime hetken ostoksille Part-Dieun ostoskeskukseen Part-Dieun juna-aseman viereen. Harmi vain, että 20 minuuttia ennen junan lähtöä olimme väärällä juna-asemalla: toisin kuin kuvittelimme, junamme ei tullut Perrachen asemalta Part-Diehun, niinkuin tulomatkalla, vaan lähti Perrachelta suoraan kohti Strasbourgia. Avuliaasta taksikuskista huolimatta emme ruuhkassa selvinneet oikealla juna-asemalla ajoissa, vaan myöhästyimme auttamattomasti. No, kerta se on ensimmäinenkin! Eipä siinä muuten mitään, mutta seuraava juna lähti vasta seuraavana aamuna kello seitsemän. Eikun takaisin pikku hotelliimme, jossa naurava respan setä antoi meille uuden kylpyammeellisen huoneen. Päätimme ottaa ylimääräisestä illasta ilon irti juomalla muutaman oluen ja nukkumalla vain pari hassua tuntia, joten seuraavana aamuna junassa kuorsasi kaksi hyvin väsähtänyttä vaaleaverikköä. Jotka pelästyivät kuollakseen hieman perverssiä konduktoorisetää, joka herätti meidät kutittelemalla meitä polvesta.

Tiistaiaamuinen luento jäi väliin jälleen, mutta toisaalta tilalle tuli ikimuistoisia kokemuksia. Enpä ole aiemmin myöhästynyt junasta.

Ensi viikonloppuna Lyonissa kannattaisi olla, sillä silloin siellä juhlitaan Fête des Lumiersia eli valon juhlaa, jolloin kaupunki on kuulemma upeimmillaan. Harmi, että se jäi tänä vuonna näkemättä, mutta ehkä ensi kerralla? Lyonissa on nimittäin vielä paljon nähtävää: La Croix-Roussen kaupunginosa, museoita, Lumiéren veljesten koti ja museo sekä ystävien uusi kotitalo.

Onko muita Lyonissa vierailleita? Suosittelen sitä kaikille, niillekin jotka eivät ole rakastuneet Pariisiin.

Terveisin turisteerauksesta uuvahtanut Liisa