Aina välillä huonoina päivinä, kun mikään ei onnistu, sitä menee hermot kaikkeen mahdolliseen. Ja silloin sitä miettii että mitä helvettiä minä teen täällä muka-sivistysmaassa jossa ei toimi mikään eikä kukaan.
Taas kerran käydessäni jos ei nyt kylmässä, niin ainakin viileässä suihkussa, ajauduin kiroilemaan tätä ulkomailla asumista. En nimittäin missään muualla, paitsi lukion retkeilykurssilla Nuuksiossa eräänä syksyn ensimmäisenä hallayönä, ole palellut niin paljon kuin täällä Ranskanmaalla. Sen ovat saattaneet huomata ainakin facebook-ystäväni muutamista sadatteluista ja paleluista ja olen siitä kirjoittanut ainakin kerran tänne blogiinkin. Mutta ihan totta, mikä siinä on että suomalainen palelee maailmalla?
En ole ikinä pitänyt itseäni mitenkään erityisen vilukissana, vaikka tykkäänkin pitää villasukkia ympäri vuoden, pitää pipoja ja huiveja. Mutta täällä olen huomannut valittavani, että palelen, useammin kuin laki sallii. Alkuvuoden aurinkoisista päivistä ja mukakeväästä huolimatta kevät ei alkanutkaan, vaan tänäänkin on ollut harmaata ja sateista, kuin Suomessa lokakuussa. Mitenkään erityisen kylmä ei sentään enää ole, kun vaan muistaa pukeutua kunnolla. Mutta joinain päivinä se kostea kylmyys on sietämätöntä ja menee luihin ja ytimiin, eikä siltä suojaa mitkään villakangastakit tai villasukat. Sellaisina päivinä katselen hämmentyneenä niitä ihmisiä, jotka tallustelevat tuolla kaupungilla menemään hupparissa, kun minä olen vuorautunut villaan ja kerroksiin niin ettei minusta näy kuin nenän pää.
Sen, että ulkona on kylmempi kuin Suomen pakkasissa kyllä vielä kestää jotenkin. Mutta ei sitä, että sisälläkin joutuu palella. Raastavinta on se, etten esimerkiksi alkusyksystä, kun patteri ei ollut vielä opiskelija-asunnossa päällä, lämmennyt missään vaiheessa. Nyt sentään lämmitys toimii ja joskus pikkuopiskelijayksiössä on jopa kuuma. Mutta silloin, eli hyvin usein, kun lämmintä vettä ei tule suihkusta edes 15 minuutin valuttamisen jälkeen, palaa hihat.
Siis eikö näitä ihmisiä ärsytä itseään, että ikkunat vetää niin että verhot heiluu? Että niistä ikkunoista kuuluu kaikki äänet, jopa se jos joku juttelee tuolla kuusi kerrosta alempana, pihalla? Että lämmintä vettä tulee useimmiten vasta sen jälkeen kun vettä on valuttanut puoli tuntia? Eihän siinä veden tuhlauksessa ole mitään järkeä, mutta kuka voi käydä jääkylmässä suihkussa? Miksei täällä opiskelija-asunnossa muutenkaan taas mikään toimi? Eikö nämä muut palele kotonaan? Miten paljon niillä oikein on päällä? Olemmeko me suomalaiset vain tottuneet liian hyvään? Eikö kotona pitäisi pystyä olemaan ilman toppatakkia? Minä sentään olen vaan tyytyväinen, että saan olla villasukat jaloissa ja villapaita päällä, huopaan kääriytyneenä. Mutta entä jos vielä silloinkin palelee, eikö se ole jo vähän liikaa? Miten kun Tiinakin palelee kotonaan, vaikka on tuhansia kilometrejä etelämpänä kuin minä? Samoin kuin Etelä-Espanjassa asusteleva tätini ja hänen miehensäkin? Eivätkö ketkään muut osaa rakentaa kunnon taloja kuin me Pohjoisen asukkaat? Siis häh?
Argh. Saas nähdä miten paljon kiroilen keväällä ja kesällä, kun on taas liian kuuma. Voi pojat, silloin varmaan kylmä suihku on suuressa arvossana.
Terveisin,
Kiukkupussi Liisa, joka ei enää palele mutta muistaa edelleen sen kylmän suihkun
Flirttiä ja toilettihuolia 