Ei mitään syytä

On aina helppoa vedota kiireeseen, kun ei jostain syystä ole kirjoittanut blogiin pitkiin aikoihin. Tai tehnyt jotain muuta. Näin ainakin teen itse aina. Olen jo viikon ajan suunnitellut tänne kirjoittamista, mutta en ole tehnyt kuitenkaan yhtikäs mitään. Miksen? No, koska minulla on kiire.

Pyh ja pah! Kiireestä on tullut minulle jonkinlainen turvatyyny, joka suojaa iskuilta kuin iskuilta. Kun vain sanonkin sanan kiire, kaikki ymmärtävät ja myhäilevät empaattisesti. Onhan kaikilla aika ajoin kiire, joten siitä on tullut kansainvälinen tekosyy ihan kaikkeen.

Minulla ei kuitenkaan oikeasti ole mikään kiire minnekään. Opiskeluissa on tietysti aina mahdollisuus opiskella enemmän tai paremmin, mutta saan nyt jo ihan hyviä numeroita. Ja opintopisteitäkin kertyy tarpeeksi. En ole ollut nyt syksyllä missään töissä, joten sen ajan olen viettänyt kavereiden kanssa tai sohvalla köllien. Nyt minulla on ollut jopa aikaa urheilla tavallista enemmän. Silti vetoan usein siihen, että minulla on kiire.  Ja välillä minusta todella tuntuukin kiireiseltä.

Kävely on hauska esimerkki tästä. Vaikka tiedän, että olen lähtenyt hyvissä ajoin, on minun pakko kävellä hiki päässä ja huohottaen perille. Perillä sitten saan odotella muita. Hullua!

Yksi kaverini sanoi kerran, että kiire ei ole mikään syy olla tapaamatta kavereita. Hänen mielestään kiireen päihittää sillä, että asettaa asiat tärkeysjärjestukseen. Onhan se näinkin. Toisaalta tenttiä ei voi siirtää, mutta kavereita voi nähdä seuraavanakin päivänä.

Kiire – luotettava tekosyy vai nykyajan kansallistunne?

Onko teillä kiire?

Tiina

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Flirttiä, Harmaa arki, Maailmantuska

One response to “Ei mitään syytä

  1. Nykyajan kansallistunne! Ja luotettava tekosyy. Ja joo, kiire on täälläkin, siksi hiljaisuus Pariisin kirjeenvaihtajalta. Pitäisi aina muistaa että kiire on ihan itse aihetettua ainakin melkein aina, joten turha siitä on kauheasti marttyyroida. Mutta kun! Mä ainakin tarvitsen aikaa myös ihan itselleni ja sohvalla köllimisellekin, ettei sekoa kuuppa. Joten vaikka kiire on hyvää kiirettä, niin voi se silti ahdistaa. Tulipas vuodatettua ajatuksenvirtaa, mutkun kiirettä tulee kirottua niin turhan usein. Pitäs rauhottua itse kunkin ja lopettaa kiireen hokeminen.

    – Liisa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s