Stressin jälkeinen stressi

Minä nautin jollain perverssillä tavalla stressistä. Tilanne, jossa kaikki kaatuu ihan hetkisen kuluttua päälle eikä ehdi tekemään enää mitään pelastaakseen maailman ja ihmiskunnan, saa minussa syvällä asuvan taistelijan kohottamaan miekkansa.

Sama toimii myös pienemmässä mittakaavassa ja ilman miekkoja. Kun kaikki deadlinet lähestyvät tai ovat jo ohittettu, on aivan mahtavaa alkaa järjestämään tilannetta taas normaaliksi. Joskus riittää kun vie parvekkeella lojuvan biojätepussin roskikseen tai tiskaa tiskit. Joskus tämän lisäksi pitää vielä naputella koneella esseitä tai muita juttuja. Joskus ehkä käydä jopa töissä. Kaukana miekoista, mutta välillä tuntuu, ettei aika riitä tähänkään. Tyydyttävintä on kuitenkin huomata puolessa välissä urakkaa, että on jo puolessa välissä, wuhuu (kuvittele mielessäsi kärrynpyöriä tekevä Tiina). Stressin aikaiset hetket jotenkin työntävät minua jatkamaan.

No, huolimatta näistä oudoista stressinaiheuttajistani suurin ongelma minulle on stressin jälkeinen aika. Silloin tekisi mieli itkeä. Kummallinen on ihmismieli, koska eihän silloin ole enää mitään syytä nyyhkytykseen.

Kaipa minun pitäisi pitää stressiä yllä jatkuvasti välttääkseni näitä jälkikuohuja. Tai sitten opetella uusia selviytymiskeinoja niiden päihittämiseksi.

Stressitöntä tai stressillistä viikkoa Murut!

– Tiina

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ajatuksia, Harmaa arki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s