Kuukausittainen arkisto:huhtikuu 2013

Elämä hymyilee, minä en

Ihana ystäväni tajusi syntymäpäivänään, miten hänellä on kaikki hyvin; elämä hymyilee, oman alan töitä alkaa löytyä, mutta silti hän valittaa kaikesta koko ajan. Töissä mättää pienet asiat, niitä on liikaa tai liian vähän. Syntymäpäivälounaallaan ystäväni tokaisi: ”elämä hymyilee, minä en.”

Minä tunnistan itsenikin tästä ikuisesta valittamisesta, miten kaikki ei ole hyvin, vaikka todellisuudessa onkin. Miksi pitää aina keskittyä niihin asioihin, jotka ovat huonosti? Hävetkää ihmiset, teillä on katto pään päällä ja leipää pöydässä, jotkut sentään näkevät nälkää. Jos aina ei sitä voita riittäisikään leivän päälle, niin muistakaa, että lasinne on puoli täysi eikä puoli tyhjä.

Puhhuh, alan kyllästyä siihen, että nykyisin aina mollataan suomalaisten peruspiirteitä. Jos joskus jörötyttää, niin sitten jörötyttää.

Olen kyllä jo pitkään yrittänyt löytää kaikista asioista niiden hyvät puolet ja jättää huonot tuonnemmaksi, mutta se johtaa usein siihen, että ne pienet asiat alkavat syödä kaurapuuroa minun pääni sisässä ja kasvavat vauhdilla isoiksi. Isoina niitä ei enää pysty kadottamaan puhumalla niistä lounaalla ystävien kanssa, vaan ne ovat juurtuneet pään sisään.

Ehkä pastellinsävyt ja ikipirteys eivät vain ole osa minua. Mieluummin pidän mielenterveyteni. Ne, joille leveä hymy sopii, hymyilköön. Minä jatkan vitinääni pitäen kuitenkin mielessä sen puoliksi täysinäisen lasin. Mahtavinta ja mielenterveyttä edistävintä vitinäkitinä-lounaissa ystävien kanssa on se, että vitinä ei yleensä jatku edes puoliaikaan asti, mutta se riittää.

Hymyilkää tai olkaa hymyilemättä, ystävät!

 

– Tiina

 

P.S Säälittävintä tässä kirjoituksen sanomassa on se, etten itsekään tiedä, haluanko olla se jöröttäjä. Tämä kirjoitus on ollut valmiina parisen viikkoa, mutta en ole uskaltanut julkaista sitä sen pelossa, että  kaikki pitävät minua murjottajana. Surkuhupaisaa.

Mainokset

2 kommenttia

Kategoria(t): Ajatuksia, Harmaa arki