Aihearkisto: Flirttiä

Ihmissuhteet ja näkymättömät miehet

Oi Jennifer!

Tätä toitotusta on varmaan internet täynnä, mutta silti: voi miten ihana Jennifer Lawrence onkaan! Pieni ihastukseni kasvoi suuremmaksi sydämen pamppailuksi neitosen Oscar-voiton myötä. Miten se onkaan suloinen ja inhimillinen! Se puhuu punaisella matolla vain nälästään! Se kaatuilee iltapuvussa portaissa! Se tekee hassuja ilmeitä ja nauraa itselleen! Puhumattakaan tietysti siitä, että on kaunis ja lahjakas. Hitsi vieköön, lisää perusteluja tykätä Jenniferistä voi löytää vaikka täältä.

Ehkä täytyy käydä katsomassa se Unelmien pelikirja -leffa, josta Jennifer pystin nappasi. Onhan siinä se yksi ihan kiva Bradleykin.

Eipä mulla muuta! Nyt tämä tyttö pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa ja suuntaa Helsingin kautta Pariisiin! Adieu!

Liisa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elävät kuvat, Flirttiä

Aikuisten juttuja

naurua

Flirtin ja toilettihuolten seassa on ilmeisesti aikuistumiskriisiä. Pari viikkoa sitten Tiina oli neiti Marplena suuren salaliiton jäljillä ja tänä viikonloppuna minä kauhistelen ajan kulumista, iskeytyviä ikävuosia ja lähipiirin elämäntilanteiden muutoksia. Lauantaina oli nimittäin monta syytä juhlia, kun vanha ystävä kutsui kokoon vanhoja ja uudempia ystäviään juhlimaan myöhästyneitä pikkujouluja, uutta kotia ja uutta tytärtä.

Siellä kuulumisia vaihtaessa huomasin kuuluvani vähemmistöön. Vähemmistöön, jolla ei ole lapsia, sormusta vasemmassa nimettömässä tai edellä mainittuja edes suunnitelmissa saatika näköpiirissä. Kuuluin siihen joukkoon, jonka ei ollut tarvinnut järjestellä asioita viikkoja takaperin niin, että lapset olisivat turvassa hoidossa kun äiti on vapaalla.

Eikä tämän pitäisi olla edes mikään yllätys! Olenhan jo pidemmän aikaa heittänyt vitsiä siitä, kuinka kaverit ne menee naimisiin ja saa lapsosia ja meikämandoliino se vaan kilisyttelee skumppalaseja (tai kaljatölkit ne taitaa nykyään realistisempia olla) ja purkaa hellyydenpuuskansa raukkoihin kattimaakareihin, mistä niitä sattuukaan löytymään. Vitsiä se on ainakin tähän saakka ollut, mutta lauantaina se muuttui ihan todeksi. Nyt vain ihmettelen, että missä välissä tämä oikein tapahtui?

NOKIA Lumia 610_000126

Eikä siinä tilanteessa sinänsä mitään. On se ikä tuonut tähänkin pääkoppaan jotain viisautta: nykyään siedän, ehkä jopa pidän lapsista, varsinkin kun ne ovat niin siistien tyyppien kuin ystävieni. Ihailen ja hämmästelen sitä, kuinka toiset haluavat viettää loppuelämänsä jonkun kanssa. Tietävät mitä tältä elämältä haluavat. On ihanaa, kun ystävät ovat onnellisia. Mahtavaa, että ihmiset tahtovat erilaisia asioita, sillä samanlaiset unelmat ja haaveet – eihän niistä jaksaisi keskustella saatika sitten saavuttaa.

Mutta silti löysin lauantai-iltana sisältäni pienen katkeran äänen, joka kirosi sitä miksi kaikki muuttuu. Miten nyt juhlien puheenaiheina olikin lasten kanssa arjesta selviäminen ja miesten avuttomuus lapsiperheen arjessa? Miten minä voin osallistua siihen keskusteluun muuten kuin hymyilemällä ymmärtäväisesti? Miksei enää puhuta pojsta ja pussailusta sillä lailla salaperäisesti? Lempikirjoista, -elokuvista tai -kappaleista? Miksi lumityöt ja likapyykki valtaavat kaikki keskustelut?

No, ei se nyt ihan noin kamalaa ollut, vaan hauskaa ja hulvatonta suorastaan. Likapyykki ei tunkeutunut mukaan joka keskusteluun ja pojista puhumisen vähyydestä saanen syyttää vain itseäni. Mutta silti minut valtasi pieni kauhistus siitä, kuinka nykyään tyttöjen illat täyttyvät aikuisten jutuista.

Sitten aloin pohtia, että ei kai sekään huono ole. Erilaista vain, ehkä parempaa.
Tätä asennemuutosta täytyy tosin hieman harjoitella.

– Liisa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ajatuksia, Flirttiä, Toilettihuolet

Vuosi 2012 ja tulevan vuoden suunnitelmat

Vuosi 2012 meni ohi yhdessä hujauksessa, ikään kuin huomaamatta ja salakavalasti. Juurihan Liisa tuli takaisin Suomeen ja me muutimme yhteiseen asuntoon. Mihin se aika hävisi? Ei vain päivä tai kuukausi, vaan kokonainen vuosi. Huh! Seuraavaksi huomaamme, että kymmenen vuotta on mennyt ohi ihan liian nopeasti.

No, koska vuodesta 2012 ei jäänyt juurikaan mitään kummallista käteen (no, onhan ne gradutkin melko tärkeitä..), päätimme panostaa seuraavaan vuoteen. Eihän mennyttä nyt aina kannata taivastella niin paljon, koska taidamme saada siitä tarpeeksi opiskeluidemme kautta. Katse eteenpäin!

Tavallisten liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin liittyvien lupausten lisäksi aiomme vuonna 2013 tutustua moniin uusiin ihmisiin, käyttää jääkaapissa lojuvan tahinitahnan loppuun sekä kölliä sohvalla aina tarpeen niin vaatiessa. Tiina henkilökohtaisesti lupaa saada opintonsa valmiiksi tammikuun aikana sekä hankkia unelmiensa duunipaikan (tai ainakin yrittää tehdä sitä mistä tykkää). Liisa puolestaan aikoo elää säästäväisemmin, saada gradunsa valmiiksi joskus vuonna 2013 ja keksiä uusia seikkailuja, ainakin Turussa ellei jossakin uudessa maassa. Yhdessä aiomme tehdä paljon retkiä, yhden ehkäpä Barcelonaan!

Me aiomme myös olla tänä vuonna ihan yhtä ihania ihmisiä kuin edellisenäkin ja rakastaa kaikkia ystäviämme sekä perheitämme lujasti ja palavasti.

Tiina haluaa antaa Liisalle julkisen kiitoksen kämppiksenä olosta ja erityismaininnan kärsivällisyydestä kaikkina aamuina ja muina kiukutteluhetkinä sekä mekko-ostoksilla. Ja hovikampaajana olet ihan erityisen paras. Liisa taas kiittää Tiinaa myöskin kärsivällisyydestä, erityisesti silloin kun L juoksentelee etsimässä avaimia, kännykkää tai huulirasvaa silloin kun pitäisi olla jo menossa. Tiina on erinomainen, ellei jopa paras kahvinkeittäjä, sohvalla löhöilyseura ja askartelutoveri, vaikka lakanoiden viikkaus ei meiltä edelleenkään suju maailman mallikkaimmin. Viininmaistelu sen sijaan sitäkin paremmin.

Näitä edellisiä aiomme siis harjoitella myös tänä vuonna. Entäs te?

– TIISA (=Liisa ja Tiina)

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ajatuksia, Flirttiä, Haaveita, Harmaa arki, Opiskelu

Movemberin viiksekäs päätös

Kuva

Toissaviikolla kimppakämppämme valtasi viiksityöpaja: viiksiä valmistettiin niin pahvista, kekseistä, muovailumassasta ja kaikesta mitä ikinä saimmekaan käsiimme. Olimme nimittäin päättäneet järjestää Movemberin ja miesten viiksien kasvatuksen kunniaksi viiksifiestan, jossa naisetkin pääsisivät esittelemään kasvokarvoitustaan. Niinpä vietimme monta iltaa erilaisia viiksiä askarrellen ja pohtien, millaiset kasvojen koristajat itsellemme valitsisimme.

viiksifiesta2viiksifiesta 2012viiksifiesta3

Kun vihdoin viime lauantai koitti, löytyi viiksiä joka puolelta asuntoamme. Niin kello, jupomapillit, hattulamppu, taulut ja peilit saivat koristuksekseen viikset. Jopa kaikilla vieraillamme oli viikset ja hämmentävää kyllä, illan mittaan niihin tottui niin että jopa viehkeää vaaleaverikköä pukivat ronskit Hogan-viikset kerrassaan loistavasti. Julkiselle paikalle emme pensseliemme kanssa päässeet tällä kertaa,joten emme päässeet testaamaan muiden mielipiteitä karvoituksen sopimisesta kasvoillemme. Ensi kerralla ehkä.

Viiksiä siellä ja viiksiä täällä.
On se viiksien maailma sitten ihmeellinen!

Terveisin,
Liisa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Flirttiä, Herkuttelu, Koti

Kaksi ännää

Monet ystäväpariskunnistani ovat olleet jonkinlaisessa kriisissä viime kuukausina. Joko toisen naama kyllästyttää tai jonkun toisen naama miellyttäisi enemmän. Ehkä he ovat alunperin valinneet väärin tai toisaalta monien arki on niin kiireistä tai ahdistavaa, että suhteelle ei jää aikaa vaipanvaihtojen ja siivoamisen välissä.

Olen itsekin joutunut tämän asian vuoksi kriisiin, koska en osaa neuvoa ystäviäni. Lukiessani jotain hömppäromaania törmäsin kuitenkin jonkinlaiseen neuvoon. Tai ainakin parisuhdemittariin, jos ei muuta. Ehkä en tämän neuvon puolesta lähtisi barrikadeille, mutta yksinkertaisuudessaan se on silti loistava. Ei se paranna jo saatuja haavoja, mutta siihen kannattaa silti kiinnittää huomiota.

Naikaa ja naurakaa!, on siis neuvoni. (tai siis hömppäromaanista poimittu) Ja haluaisin hieman tarkentaa tuota ohjenuoraa, että tarkoitus olisi tehdä noita asioita sen oman kumppaninsa kanssa.

Olin aivan häkeltynyt tuon satunnaisena lausahduksena tuotetun neuvon nerokkuudesta. Kaikki muu kuitenkin perustuu juuri tuolle. Tai vaikkei perustuisikaan, niin noiden kahden verbin harrastamisella pötkii jo pitkälle. Kriiseilevät ystäväni ainakin valittavat usein toisen ännän puuttumista. Useasti myös uutta suhdetta perustellaan jommankumman ännän mahtavuudella.

Oikeastaan tämän neuvon voisi laajentaa kaikkia ihmisiä koskevaksi, ei vain mittariksi toimivasta suhteesta. Naikaa ja naurakaa, rakkaat ystävät!

 

– Tiina

Jätä kommentti

Kategoria(t): Flirttiä

Apua, keitä te ootte?

Tiedättekö mikä on pelottavaa? Se kun huomaa, että facebookin kaverilista on täynnä tuntemattomia tyyppejä. Olen monesti säikähtäneenä kirjautunut ulos kyseisestä palvelusta luullen, että olen jotenkin kummallisesti joutunut jonkun muun tilille.

En kuitenkaan ole. Uuden yrittämän jälkeen nämä samat vieraat nimet tuijottavat vaitonaisina. Missä siis vika? Hetken miettimisen jälkeen tajuan, että tuntemattomat ovatkin vanhoja kavereitani lukioajoilta tai kauempaa menneisyydestäni. Mutta miksi heillä kaikilla on väärä sukunimi? No, koska he ovat menneet naimisiin. Luonnollisesti.

Kaipa se on normaalia tässä iässä. Enkä edes tiedä, onko karmivampaa se, että kaikki menevät naimisiin vai se, että huomaan sen facebookista. Enkä minä ole edes se tyyppi, jolla on yli tuhat kaveria facebookissa, ja joka pyytää tyyppejä ystäväkseen ensi tapaamisen jälkeen. Varmasti on myös normaalia se, että kaikkien vanhojen kavereiden kanssa ei pysy tiiviissä yhteyksissä lopun ikäänsä.

On kuitenkin kammottavaa ajatella, että kymmenen vuoden päästä en välttämättä ole missään tekemisissä nykyisten ystävieni kanssa. Tuntuu todella hullumaiselta ajatella, että lukisin heidän naimisiin menosta tai lapsien saamisista netin kautta. Apua, voidaanko jäädä tähän hetkeen? Sovitaan vaan, että kukaan ei muuta pois Turusta eikä saa opiskelujaan koskaan valmiiksi. Tai mitään unelmaduunia mistään Varsinais-Suomen ulkopuolelta. Jäädään tähän. Jooko?

Samalla kun haluan jäädä tähän, niin suunnittelen ulkomaille lähtöä valmistumisen jälkeen. Huoh, kaipa sitä on mentävä eteenpäin, vaikka ei haluaisikaan. Parhaat kultamussukat on kuitenkin pysynyt minunkin matkassa jo monia vuosia. Ehkä he pysyvät vastakin.

– Tiina

2 kommenttia

Kategoria(t): Ajatuksia, Flirttiä

Häilyviä, hailuvia ja heiluvia rajoja

Missä menee se raja, joka kertoo sen, mitä toiselle voi tai ei voi sanoa? Voiko ystävän hölmöilyille naureskella vielä vuosia niiden jälkeen ilman että ystävän mieli mustuu? Entä voiko jotakuta kehottaa vaihtamaan vaatteita tai kampausta ennen ulos lähtöä? Entä jos joku ystäväsi nauraa sinulle? Otatko sen rakentavana kritiikkinä vai silkkana vittuiluna?

Tällaisia olen pohtinut viime aikoina, koska taisin pahoittaa erään henkilön mielen möläyttämällä jotain tyhmää hänen vaatteistaan. Kaveriporukassamme on myös tapana hienoisesti naureskella toisten tyhmille tempauksille, mutta en ole uskonut kenenkään suuttuvan tästä, koska se on aina vastavuoroista eikä tarkoituksena ole aiheuttaa harmitusta kellekään. Yksi ystäväni myös aina naureskelee minun tyylilleni, koska se on vaan niin erilainen kuin hänen.

Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että tällainen toiselle naureskelu ei ole pahasta. Sehän kertoo vain sen, että ystäväsi tai läheisesi tiedostavat jonkin piirteesi (hyvän tai huonon) ja siitä huolimatta he ovat ystäviäsi. Jonkun töksäyttäessä jotain sopimatonta sinulle voi aina kuitenkin muistuttaa itseään siitä, että tästä(kään) ei puhuttu selkäsi takana eli ei ole tarkoitus pilkata sinua.

Kaipa tässä silti menee melko häilyvä raja hyvän maun kritiikin ja liiallisen suoruuden välillä. Aina ei ole pakko toitottaa omia mielipiteitään yli muiden. Varsinkaan tilanteissa, joissa sinun mielipiteelläsi ei ole väliä.

– Tiina

2 kommenttia

Kategoria(t): Ajatuksia, Flirttiä