Aihearkisto: Garderobi

Vaatehuolia

Kaikki on jo keksitty

Luin viime viikolla opiskelujani varten kaikkea mielenkiintoista edellisvuosisadan alun Turusta. On jotenkin liikuttavaa lukea historiaa, joka on tapahtunut omilla kulmilla ja omalla murteella. Samojen asioiden parissa näyttivät turkulaiset jo silloin painiskelevan ja kauppatorin ympäristöä yritettiin jo 30-luvulla saada puhdistettua linja-autoista.

Yksi jo kauan sitten keksityistä asioista merkitsi minulle muita enemmän. Nimittäin naisten pukeutuminen. Olin työhaastattelussa viime viikolla ja luonnollisesti mietin pääni puhki, miten pukeutua. Siististi, mutta ei liian siististi. Persoonallisesti, mutta ei liian persoonallisesti. Huomiota ja mielenkiintoa herättävästi, mutta ei liian. Huh, eipä ole helppoa lähteä työhaastatteluun, jos pelkkä pukeutuminen tuottaa näin paljon ongelmia. Lopputuloksesta päätellen olisi tainnut olla fiksumpaa miettiä, sitä mitä sanoo.

No, takaisin Turkuun.. ja myös vaatteisiin. Vuonna 1917 Suomen Kuvalehdessä neuvottiin pukeutumista naisille seuraavalla tavalla:

Koettakaa aina pukeutua siten, että pukunne on sopusoinnussa työnne kanssa, ja kysykäämme ahkerasti peililtämme neuvoja. Oletko tutkinut ulkomuotoasi peilistä, oletko tarkastanut itseäsi joka puolelta, katsellut sivukuvaasi käsipeilin avulla ja tarkkaan pannut merkille hiusten ja ihon värin? Miten voisit muuten valita oikeat värit ja sopivimman kuosin? Koeta vähitellen kehittää itsellesi omaperäinen tyyli, tutki toisten naisten pukeutumistapaa ja opittuasi ensiksi, miten sinun ei pidä pukeutua, pääset vähitellen selville siitä, miten sinun on se tehtävä.

Luettuani nämä neuvot minua ensin nauratti se, että näitä on edes tarvinnut kirjoittaa. Saati julkaista lehdessä. Eikö tuo nyt ole aivan itsestäänselvää? Tajusin kuitenkin, että tuossa on kirjoitettuna kaikki tarpeellinen oman tyylin tai vaikkapa ihan vain päivän asun valintaan. Nykypäivästäisin tuosta vain sen, että ei noiden ohjeiden tarvitse olla suunnattu vain naisille, vaan aivan kaikille.

 

Hauskoja hetkiä peilin seurassa! Muistakaa tarkastella itseänne joka puolelta!

 

– Tiina

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ajatuksia, Garderobi

Viiksikateutta

Blogissamme on aiemminkin ollut puhetta viiksistä. Silloin Liisa kirjoitti viiksivapaudesta ja toivoi kaikkien viiksenkasvattajien saavan oikeuden hassuihin karvoihinsa. Vielä tällöin en tiennyt, että koittaa aika, jolloin minä hankin itselleni viikset. No johan on!

Olen tänään menossa viiksibileisiin, jossa tarkoituksena on tavalla tai toisella tulla paikalle viiksien kanssa. Mietin ensin jotain viiksipaitaa tai korua, joita koristaisivat nämä tuuheat naamakarvat. Päädyin kuitenkin askartelemaan itselleni sellaiset viikset, jotka säilyvät pitkään.

Ja niistä tuli ihanat! Voi kunpa voisin pitää niitä aina. En nyt tietenkään toivo, että joku aamu minulla olisi jotain teiniviiksimäistä karheutta ylähuulen päällä, mutta tekoviikset voisivat piristää asua useamminkin.

Vähän kommenttia on tullut siitä, että viiksibileet olisi pitänyt pitää marraskuussa Movemberin takia, mutta se taisi olla vain kateellisten panettelua. Pitäkää te marraskuu, me pidetään viiksiä muulloinkin! Otin viiksen mittaisen askeleen Liisan viiksimanifestista, ja julistan nyt viiksivapautta myös naisille. Hurraa naisviikset (oikeat tai tekaistut)!

 

– Tiina

3 kommenttia

Kategoria(t): Garderobi

Suomimuotia ja jazzia

Vielä muisteloita Fin Noirista sunnuntain ratoksi, video löytyi täältä. Naamoja siellä lähinnä vilkkuu (myös joku täältä tuttu!), mutta myös jotain teoksia ja juhlien yleistä tunnelmaa.

Ihanaa sunnuntaita, täällä sataa. Ja sataa. Ja sataa. No, saapa ainakin hyvällä omalla tunnolla viettää laiskaa sunnuntaita ja kääriytyä sohvannurkkaan kissan ja kirjan kanssa.
– Liisa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elävät kuvat, Flirttiä, Garderobi, Kaupungilla, Kulttuuri, Maailmalla

Fin Noir

Pääsin maanantaina piipahtamaan jännässä tilaisuudessa: suomalaista muotia esittelevän Fin Noir -näyttelyn avajaisissa. Voitte kuvitella mikä vaatekriisi oli tällä tytöllä olikaan! Varsinkin kun arvokkaasta, kaapissa pitkään odottaneesta lempimekosta puuttui vyötärönauha (joka taitaa löytyä köh eräästä viitasta Suomesta) ja töiden jälkeen ehdin vain piipahtaa kotona ennen kuin piti rientää tapahtumaan tapaamaan ystäviä.


Ja hienoltahan kaikki näytti! Heti sisään astuessa (tai no, sen jälkeen kun olimme ilmoittaneet keitä olemme) käteen iskettiin kuohuvaa ja tyylikkäästä ystävästäni napattiin paparazzi-kuva. Sisällä oli satumainen tunnelma. Suomalaisten suunnittelijoiden tekoset oli aseteltu hienojen, mustien tötteröiden alle. Kuulostaa kummalta mutta vaikuttavan näköistä se oli. Esillä oli itselleni monta tuttua suunnittelijaa Samujista Ivana Helsinkiin, mutta myös itselleni paljon tuntemattomia. Ja upeita ne olivat kaikki! Erityisesti meitä säväytti jonkun kenen nimeä en muista upeat valokuvat galleriassa. Muuten – yllättävää kyllä – ei tämä pikkuinen materialisti löytänyt mitään sen kummempaa himoittavaa.

Eikä sitä omaa vaatetustakaan tarvinnut hävetä, sillä paikalla oli ihan kaikennäköisiä, -ikäisiä ja -kokoisia ihmisiä. Ja kyllä meitä kuvailtiin useampaan otteeseenkin – en tosin tiedä johtuiko se tyylikkäästä pukeutumisesta vai siitä, että me kolme vaaleaverikköä heiluimme korkkareissamme lähes 180 sentin korkeudessa. Mutta aika jännää se oli silti.

Kaiken sen vaatekriiseilyn ja paineiden jälkeen oli ihanaa huomata, että ei se ihailtu ja kadehdittu maailma nyt niin erilainen ja kummallinen olekaan. Että ihmisiä ne kaikki muotisuunnittelijat ja -ihmiset ovat, sympaattisia ja heitäkin jännitti. Ja että minäkin mahdun sinne sekaan ihan tällaisena kuin olen. Paitsi etten nyt ihan tällaisena, pyjamassa ja suuressa villapaidassa, villasukat jalassa. Mutta kuitenkin.

Enemmän Fin Noiriin pääsee tutustumaan täällä, pidetään peukkuja että tarmokkaat suomalaiset pääsevät esittäytymään muuallakin kuin Pariisissa.

– Liisa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Flirttiä, Garderobi, Kaupungilla, Kulttuuri, Maailmalla

Blancanieves ja ratkaisu naamaripaniikkiin

Naamaripaniikkiin löytyi ratkaisu! Tämä tyttönen tottelee tämän illan nimeä Lumikki. Tai Blancanieves kun nyt kerran ollaan Espanjassa. Seitsemää kääpiötä ei ole vielä löytynyt, mutta katsotaan mitä ilta tuo tullessaan. Omena sentään löytyy omasta takaa.

Taianomaista ja glamouria viikonloppua muillekin!

– Tiina

Jätä kommentti

Kategoria(t): Elävät kuvat, Flirttiä, Garderobi, Maailmalla

Naamaripaniikki

Otsikko kuulostaa huonolta kauhuleffalta, ja jos totta puhutaan, niin sellaiset fiilikset allekirjoittaneella on. Perjantaina olemme järkkäämässä naamiaisia, jossa on leffateema. Kuulostaa mukavalta, eikö? No ei! Ideana aivan mahtava, mutta toteutus ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Vaikeutta lisää vielä se tämä himputin vaihtovuosi ja rajoitettu vaatekaapin sisältö. Ja se, että pippaloiden jälkeen tulee siirtyä baariin, joten en voi kaikesta halustani huolimatta pukeutua jättipopcorniksi. Sääli sinänsä, koska olisin varmasti ollut vakuuttava poppari.

Jättipopcorniin päädyin sen jälkeen, kun olin inspiraatiota tavoitellessani kiertänyt muutaman naamiaisasuliikkeen ja sen lisäksi lukemattomia tavallisia vaatekauppoja. Helppo ratkaisu olisi ostaa valmis asupaketti, mutta ne ovat vähän tylsiä. Kaipaisin lisää mielikuvitusta, mutta kun sitä ei nyt satu löytymään tässä epätoivon alhossa.

Oman vaatekaappini raitapaidoilla saisin helpolla väkerrettyä omatekoisen Jack Sparrown, mutta se idea ei jostain syystä iske. Maija Poppasta mietin jo senkin perusteella, että siihen olisi aivan pakko ostaa maijapoppas -kengät (olen kenkäshoppailukiellossa, koska muuttaessani huomasin, että tavarani eivät mahtuneet edes kolmeen matkalaukkuun). Peppi Pitkätossu oli kanssa vaihtoehtoni, jotta saisin ostettua jotain pirtsakoita kesävaatteita, mutta sekin on jotenkin tylsä ja käytetty idea. Jotain muuta, kiitos! Haluaisin olla jokin muu kuin Disney-hahmo.

Käännyin jo leffojen suurkuluttaja ystäväni puoleen tässä ongelmassani, ja sieltä tulikin liuta erilaisia vaihtoehtoja kuin apteekin hyllyltä, mutta mikään ei ollut sellainen, joka olisi onnistunut omilla vaatteillani. Tosin Kill Billin Uma Thurman nahkahaalareineen ei ehkä ollut se vastaus, jota odotin. Minä ja nahkahaalarit! Kuvitelkaa, tai älkää jos ette halua tikahtua nauruunne.

Naamaripaniikki johtuu rakastettavasta kyvystäni ajatella kaikkea liikaa. Nyt mietin kauhuissani sitä, että puvun pitäisi samalla kertaa näyttää kivalta, sen pitäisi olla omalaatuinen ja kekseliäs sekä leffan, josta asu on valittu, tulisi olla sellainen, joka kertoisi jotain minusta.

Odotan innolla ratkaisuani tämän ongelman suhteen. Tällä hetkellä veikkaan, että lähden maanpakoon.

Ideoita?

– Tiina

1 kommentti

Kategoria(t): Garderobi, Maailmalla, Musiikki

Lesxuntines

Olen harmitellut, kiukutellut, voivotellut ja joskus jopa raivonnut sen tosiasian edessä, että täällä Oviedossa ei ole hirveästi mitään ihania vaatekauppoja (kateus nosti päätään Liisan luona vieraillessa). Tai löytyyhään täältä moniakin, mutta ne ovat pitkälti ketjuliikkeitä, joissa kaikki käy. Aluksi olin aivan innoissani kaikista täällä olevista putiikeista, koska niitä ei löydy Suomesta, mutta nopeasti kyllästyin siihen, että kaikki vastaantulevat käyttävät samankaltaisia vaatteita.

Muutama päivä sitten löysin sattumalta valloittavan pienen liikkeen, jossa myydään nuorten suunnittelijoiden käsintekemiä koruja ja myös jonkin verran vaatteita. Ihanaa! Liike on avattu vasta viime vuoden lopulla, joten ei ihme, etten ole sitä ennen löytänyt.

Himoitsin suuresti yhtä pöllökorua, mutta se jäi vielä odottamaan vuoroaan. Sen sijaan ostin kuvissa näkyvät naamapaidan ja koruksi luulemani peilin. Olisi sitä todella voinut lukea tuosta pakkauksestakin mitä sitä oikein ostaa, mutta toisaalta silloin en sitä olisi varmaan ostanut. Nyt minulla on pikkuruinen peili, jonka takapuolella komeilee hauskanen tyttönen. Jihaa! Tarvitsee vielä keksiä jokin merkityksellinen käyttötarkoitus tälle ostokselle. Ehkä lahjoitan sen eniten tarvitsevalle. Tai ehkä alan katselemaan toista silmääni peilistä aina aika ajoin, koska molemmat silmät eivät mahdu yhtäaikaisesti tähän huippulöydön kuvajaiseen. Hieno se silti on!

Valitettavasti netistä ei voi enää ostaa kyseisiä tuotteita, koska omistajilla ei ole aikaa pyörittää oikeaa liikettä ja nettikauppaa samanaikaisesti. Jos kuitenkin kiinnostaa lukea paikan blogia, sinne pääsee tästä.

– Tiina

3 kommenttia

Kategoria(t): Garderobi, Kaupungilla, Maailmalla