Aihearkisto: Herkuttelu

Retki pohjoisempaan

Viime viikonloppuna suuntasin aamun sarastaessa junaan, joka matkasi kohti Oulua. Ohjelmassa oli hiukan töitä perjantaiksi, sitten kaupunkiin tutustumista lauantai-iltapäivään saakka. Olen käynyt Oulussa viimeksi joskus lapsena eivätkä muistoni ulottuneet paljoa silloin siellä asuneen tuttavaperheen rivitaloasuntoa ja hauskoja leikkejä kauemmaksi. Mielikuvissani Oulu on jostain syystä ollut harmaa ja tylsähkö teollisuuskaupunki. Ystävieni matkavinkit ja Oulu-vinkkien metsästys netistä antoi kuitenkin vähän erilaista osviittaa ja melkeinpä innolla pakkasin matkalaukkuun kasan villapaitoja, parit villasukat ja suuntasin Turkua pohjoisemmaksi.

Perjantain työt vaihtuivat salakavalasti muutaman viinilasilliseen ja sitten kutsuikin hotellin pehmeä sänky. Lauantaina heräsin aikaisin ja pirteänä hotellin aamiaiselle, jossa vallitsi täysi kaaos. Saatuani tarpeeksi monta kahvikupillista ja taisteltuani itselleni pientä syötävää, suuntasin kohti Oulun aurinkoista keskustaa tutkimusmatkalle.

Kirkko ja sinitaivas

O

Puiston talvi

Jo edellisen iltapäivän pieni kaupunkiesittely oli näyttänyt, että Oulu olikin täynnä kauniita vanhoja kivitaloja ja tunnelmallisia puistoja. Kaupingin talo, Kolmiotalo, Kauppatorin ympäristö ja sitä vartioiva toripoliisi olivat viehättäviä ja kirpeän aurinkoinen pakkaspäivä teki kaikesta vielä kauniimpaa. Päivän kruunasi Ravintola Puistolan bistrossa herkuttelemani maailman paras hampurilainen ja lasillinen viiniä. Jostain syystä himoitsen ravintoloissa aina hampparia, jos sellainen löytyy listalta. Usein ne kuitenkin tuottavat suuren pettymyksen: hampurilaisen sämpylä on joko kamalaa pullamössöä, kärähtänyt tai majoneesia ei ole tarpeeksi tai sitä on liikaa. Puistolan hamppari oli kuitenkin ihan toista maata! Herkullisen hampurilaisen, jonka sämpylä oli itse tehty ja sopivan sitkeä ja täytteet täydelliset, seuralaisena oli raikasta salaattia, jonka seasta löytyneet vuonankaalit saivat hymyn huulilleni. Ne toivat mieleeni Ranskan, siellä asuvan tätini ja hänen herkulliset vihreät salaatit, joissa on usein vain erilaisia salaattilajikkeita ja yksinkertainen oliiviölhypohjainen kastike. Nams! Tällaista herkkua saa Suomessa harvasta paikasta.

Matkalla ravintolasta hotellin kautta juna-asemalla ihmettelin vain suomalaisten rakkautta ketjuravintoloihin. Puistolan naapurustossa sijatseva tusinaruokaa tarjoava Amarillo nimittäin tursusi ihmisiä ja lapsiperheitä, kun vierestä samalla hinnalla saisi miljoona kertaa maistuvampaa ruokaa.

Astuessani Helsinkiin vievään junaan melkein laulatti. Oulu oli niin mukava kaupunki, että sinne on palattava – ehkä seuraavan kerran kesällä, kun niiden ihanien puistojen nurmikoille tarkenisi istahtaa? Sillä kerralla täytyy varata aikaa myös Oulun edustan saarten kiertelylle ja Nallikarin rannoille.

– Liisa

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Herkuttelu, Kaupungilla, Reissussa

Movemberin viiksekäs päätös

Kuva

Toissaviikolla kimppakämppämme valtasi viiksityöpaja: viiksiä valmistettiin niin pahvista, kekseistä, muovailumassasta ja kaikesta mitä ikinä saimmekaan käsiimme. Olimme nimittäin päättäneet järjestää Movemberin ja miesten viiksien kasvatuksen kunniaksi viiksifiestan, jossa naisetkin pääsisivät esittelemään kasvokarvoitustaan. Niinpä vietimme monta iltaa erilaisia viiksiä askarrellen ja pohtien, millaiset kasvojen koristajat itsellemme valitsisimme.

viiksifiesta2viiksifiesta 2012viiksifiesta3

Kun vihdoin viime lauantai koitti, löytyi viiksiä joka puolelta asuntoamme. Niin kello, jupomapillit, hattulamppu, taulut ja peilit saivat koristuksekseen viikset. Jopa kaikilla vieraillamme oli viikset ja hämmentävää kyllä, illan mittaan niihin tottui niin että jopa viehkeää vaaleaverikköä pukivat ronskit Hogan-viikset kerrassaan loistavasti. Julkiselle paikalle emme pensseliemme kanssa päässeet tällä kertaa,joten emme päässeet testaamaan muiden mielipiteitä karvoituksen sopimisesta kasvoillemme. Ensi kerralla ehkä.

Viiksiä siellä ja viiksiä täällä.
On se viiksien maailma sitten ihmeellinen!

Terveisin,
Liisa

Jätä kommentti

Kategoria(t): Flirttiä, Herkuttelu, Koti

Mökkeilyä syksyllä

Löysin kamerastani kuvia muutaman viikon takaiselta mökkireissulta. Eipä sillä reissulla juurikaan helteistä tarvinnut nauttia, mutta mökkeily on kivaa riippumatta ulkona vallitsevasta säästä.

Uimaan on toki aina päästävä, vaikka tällä kertaa jäätävä vesi lähes pysäytti sydämen. Parasta oli kuitenkin muurikkapannulla paistetut letut. Jo valmistuksesta lähtenyt tuoksu heitti minut suoraan lapsuuteeni mökkikesiin, jotka olivat täynnä pitkiä letuntuoksuisia päiviä.

Lettujen lisäksi parasta mökkeilyssä on saunan jälkeiset hetket terassilla, jolloin maailma ympärillä alkaa pimetä. Siinä voisi istua loputtoman pitkään katsellen merta.

 

– Tiina

Jätä kommentti

Kategoria(t): Harmaa arki, Herkuttelu

Suuret oluet pienet panimot

Turkulaiset huomio! Käykäähän Vähätorilla tutustumassa olutfestivaalin tarjontaan viikonlopun aikana.

En ole ikinä luokitellut itseäni oluen ystäväksi, pikemminkin kaveriksi tai tutuksi. Tämä makutrauma taitaa olla perintöä päiviltä, jolloin aloin tutustua alkoholiin. Päiviltä, jolloin tärkeintä oli oluen halpuus. Ei maku, ei lämpötila. Sittemmin olen kyllä oluita maistellut, mutta tavallinen kolmoskalja ei vieläkään uppoa. En siis pidä tätä mitenkään huonona asiana enkä aio soveltaa tähän kymmenen kerran -sääntöä. Sääntöä, jonka mukaan kaikkea, mistä ei pidä, pitää maistaa kymmenen kertaa, jonka jälkeen kyseinen tuote maistuu jo vallan mainiolta.

Joistain erikoisoluista pidän, mutta en niitäkään rakasta. Olin tänään maistelemassa oluita Vähätorilla Alkossa työskentelevien ystävieni kanssa. Ja nämä ystävät kyllä rakastavat olutta! Ja tietävät paljon siitä. Yritän aina opetella jotain uutta tapaamisissamme, mutta taidan unohtaa yhtä paljon seuraavaan kertaan mennessä. Mutta ei se haittaa! Onnea on ystävät, jotka opettavat juomaan olutta. Eikö?

Kannattaa siis suunnata auringosta (huom, ei oluesta) punoittavan nenänsä jokirantaan kirjaston viereen viikonlopun aikana, jos haluaa maistella pienten panimoiden suuria oluita. Ihanaa oli se, että nämä oluet olivat kuitenkin määrällisesti pienempiä kuin normikoko kapakoissa. Oli mahdollista maistella enemmän eikä olut ehtinyt lämmetä saati väljähtyä. Oluiden ohessa voi nauttia muutaman turkulaisen ravintolan antimista. Ainakin Mamin haukimureke, Smörin karitsapullat ja Roccan possu maistuivat seurueellemme mutinoitta.

Oluenmakuista viikonloppua kullanmurut!

– Tiina

Jätä kommentti

Kategoria(t): Herkuttelu, Kaupungilla

Turussa tapahtuu

Hei, täällä Turun seudulla tapahtuu taas kaikkea kivaa. Ja tällä kertaa ehdin itsekin osallistua tempauksiin, yleensä olen ollut töissä tai muuten vaan niin koomassa etten ole tajunnut tapahtumia.

Lauantaina vietetään ravintolapäivää, ja monenmoista ravintolaa näytti listassa jo olevan. Käypä kurkkaamassa täältä, jos jokin menu kiinnostaisi. Itse pohdin vielä afrikkalaisen katukeittiö Taf Tafin ja swazimaalaisia mausteita käyttävän Yebo Kitchenin välillä. Jälkkäriksi haluaisin Tuhansien tarinoiden kahvilan tuotoksia ja tietysti myös niitä tarinoita! Aurajokirannassa rullaluistelevat cupcakesmyyjät on pakko ainakin nähdä. On siellä paljon muutakin herkulliselta kuulostavaa, käykääpä katsastamassa tarjonta.

Huomenna (tai siis toukokuun loppuun asti) Forssassa on Kirjalöytö Outlet eli kuukauden kestävä tapahtuma, jossa myydään kirjoja jättimäisessä hallissa huokeaan hintaan. Yli kolmekymmentä kustantajaa on edustettuina Finlaysonin Kutomon entisessä painohallissa. Meitä on lähdössä Forssaan sellainen kirjanrakastajista koostuva kopla, että oikein jännittää, mahdetaanko jaksaa kantaa opukset kotiin asti. Huhhei!

– Tiina

2 kommenttia

Kategoria(t): Herkuttelu, Kaupungilla, Kirjat

Ei sittenkään

Tiedättekö miten vaikeaa on järjestää jotain kivaa tekemistä enemmän kuin kahden ihmisen kesken? Uskon että tiedätte. Me olemme nyt muutaman vuoden ajan yrittäneet lähteä metsäretkelle kaveriporukkamme kanssa, mutta suunnitteluksihan se on jäänyt. Vihdoin saimme sovittua tämän sunnuntain retkipäiväksemme, ja se jopa sopi useimmalle. Mielessä kävi ajatus siitä, että nyt kaikki onnistui liian helpolla. Eilen illalla sitten katsastimme säätiedotuksen, joka lupasi vain pettymyksiä. Päätimme jättää retken väliin kelien ja minun pitkään jatkuneen kuumeiluni takia.

Aamulla heräsin kuitenkin siihen, että aurinko paistaa niin täydeltä terältä kuin maaliskuussa vain voi. Tai no, heräsin kattimaakarin touhuihin, mutta melko iloisena kuitenkin huomattuani pilvettömän taivaan. Ja kuumettakaan ei tuntunut olevan. Aloitin siis soittelemaan varovaisesti aamu-unisille ystävilleni, jotta retkisuunnittelmat elvytettäisiin uudelleen. Ja nehän elpyivät! Hetkeksi. Todella lyhyeksi hetkeksi.

Yksi ystävistäni (se aamu-unisin) vietti kammottavan aamun, joka johti lopulta siihen, että hän oli yltäpäältä kahvissa. Pahuksen termari! Aloitin uudelleen soittamaan kaikille, että retki onkin peruutettu kahvikaaoksen vuoksi. Kutsuin kuitenkin kaikki meille, koska olin jo hätäpäissäni keittänyt pannullisen kahvia kaatuneen tilalle.

Retki vaihtui pikaisesti brunssiksi. Ja se oli ehkä parempi näin, koska joku oli kuullut, että siellä meidän retkikohteessa on vain latuja näin talvisaikaan. Mitä? Eikö kukaan enää samoile metsässä talvisin. Pah, sanon minä. Toivon mukaan myös oma kipeilyni parantui kotona hengaamisen avulla. Brunssi paransi myös yhden eilisen juhlijan ja yhden aamukärttyisen. Eli oikeasti meillä oli mahtava päivä! Retkeilystä viis, sinne ehtii myöhemminkin. Silloin kun ladut ovat menneen talven lumia.

– Tiina

1 kommentti

Kategoria(t): Harmaa arki, Herkuttelu

Viikset vinossa

Viiksibileet sujuivat mallikkaasti, vaikka illan loppua kohden viikset olivat itse kullakin joko vinossa tai hukassa. Viiksiä oli aika moneen lähtöön, mutta makoisimmat löytyivät illan prinsessalta, jonka etunoja oli melko jyrkkä illan edetessä.

Kuva Rose Perera

Oih, tyttökekkereissä viiksiteema ei oikeastaan olisi voinut näkyä paremmin mitenkään muuten kuin prinsessan ylähuulta koristamassa. En taida ihan hetkeen päästä tästä viiksiasiasta yli. Koittakaahan kestää!

 

– Tiina

3 kommenttia

Kategoria(t): Herkuttelu