Aihearkisto: Koti

Movemberin viiksekäs päätös

Kuva

Toissaviikolla kimppakämppämme valtasi viiksityöpaja: viiksiä valmistettiin niin pahvista, kekseistä, muovailumassasta ja kaikesta mitä ikinä saimmekaan käsiimme. Olimme nimittäin päättäneet järjestää Movemberin ja miesten viiksien kasvatuksen kunniaksi viiksifiestan, jossa naisetkin pääsisivät esittelemään kasvokarvoitustaan. Niinpä vietimme monta iltaa erilaisia viiksiä askarrellen ja pohtien, millaiset kasvojen koristajat itsellemme valitsisimme.

viiksifiesta2viiksifiesta 2012viiksifiesta3

Kun vihdoin viime lauantai koitti, löytyi viiksiä joka puolelta asuntoamme. Niin kello, jupomapillit, hattulamppu, taulut ja peilit saivat koristuksekseen viikset. Jopa kaikilla vieraillamme oli viikset ja hämmentävää kyllä, illan mittaan niihin tottui niin että jopa viehkeää vaaleaverikköä pukivat ronskit Hogan-viikset kerrassaan loistavasti. Julkiselle paikalle emme pensseliemme kanssa päässeet tällä kertaa,joten emme päässeet testaamaan muiden mielipiteitä karvoituksen sopimisesta kasvoillemme. Ensi kerralla ehkä.

Viiksiä siellä ja viiksiä täällä.
On se viiksien maailma sitten ihmeellinen!

Terveisin,
Liisa

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Flirttiä, Herkuttelu, Koti

Yrttitarhassa

Parvekkeestamme on muodostunut todellinen yrttitarha. Täällä me iltaisin vaan juttelemme kasveillemme ja odotamme niiden kasvua ruokapöytään sopiviksi. Tätä tahtia tutustumme niihin liian hyvin voidaksemme niitä enää teurastaa salaatiksi tai mojitoiksi.

Muutenkin meno on täällä kotona äitynyt vallan vauhdikkaaksi. Eilen Liisa jopa pyöräytti elämänsä ensimmäiset korvapuustit. Melko villiä! Mutta hyviä olivat.

Vähän tätä meidän auvoista kotirauhaa häiritsee tekniset vempaimet. Pesukoneemme hypähtelee pois kaapistaan kesken pyykinpesun ja sulakkeet palavat kesken pullanmussutuksen. Vempaimet ehkä yrittävät kertoa meille jotain siitä, että elämämme tarvitsee vauhtia. Joojoo, jos nyt kuitenkin aloitetaan ihan rauhallisesti, eikä heti aleta kierimään mäkeä alas.

(Näköjään keskustelemme myös kodinkoneidemme kanssa.)

– Tiina

Jätä kommentti

Kategoria(t): Koti

Pyykinpesemisen taidosta, osa 2.

Kuten aiemminkin on todettu, pyykinpesu on haastava taitolaji, varsinkin taloyhtiöiden yleisissä pesutuvissa. Niinpä olimme molemmat innosta littanoita, kun saimme tarpeeksi suuren kodin, jonne mahtuu ihan ikioma pesukone. Tiinan vanha kone jäi vanhaan asuntoon ystävän hoiviin ja Liisan monta vuotta vanhempien varastossa yksinäisenä seisonut pyykkikone kaivettiin naftaliinista. Ongelmaksi muodostui vain sen sijoittaminen asuntoon: pieneen kylpyhuoneeseen se ei mahdu, ja eteisessä se on kenkien ja muiden tärkeimpien juttujen tiellä. Pienellä (tai ei niin pienelläkään) fiksailulla saimme tungettua koneen eteisen kaappiin, jossa on ennenkin asunut joku (paljon pienempi) pyykinpesukone. Ongelmaksi muodostui se, että tämä järjestely vaati erikoispitkiä pesukoneen letkuja ja putkiloita ja vempaimia.

Perjantaina Tiina sai tarpeekseen likaisista pyykeistä ja päätti järjestää pesukoneen toimintakuntoon. Kävimme ostamassa tarpeelliset tilpehöörit ja poistuimme kaupasta pöyristyneinä siitä rahanmenosta. Päädyimme kotiin pähkäilemään pesukoneen ja irto-osien kanssa. Saimme ne mielestämme aivan mainiosti kiinni ja aloimme hilata pesukonetta paikoilleen. Siinä samalla Tiinan pahaa-aavistamaton velipoika paukkasi sisään, katsoen kauhuissaan pesukoneen kanssa ähertävää kahta blondia. ”Onko teillä nyt varmasti kaikki kunnolla kiinni siellä?”, kysyi hän ja vakuuttelevien vastausten jälkeen työnsi pesukoneen paikalleen. Ja ei kun vaan sitten kokeilemaan.

No katastrofihan se oli. Pesukone tärisi hillittömästi ja yritti hypätä kaapista pois. Päädyimmme kasaamaan pesukoneen tueksi historiaopuksia ja lätkäisimme päiväunilla olevan velipojan kengän suojaamaan kupariputkia pesukoneen pomppimiselta. Ensimmäisen, traumaattisen koneellisen jälkeen velipoika heräsi päiväuniltaan tarkistamaan pesukoneen toiminnan. No olihan siellä se yksi putkilo hieman huonosti kiinni ja hupsistakeikkaa, kuljetustuet olivat jääneet kiinni koneeseen ja siksihän se niin innokkaasti hyppelehti.

Nyt kone toimii paremmin ja mahtuu kaappiinkin kunnolla, kun kuljetustuet ovat takaa poissa. Mutta silti olo on hieman jännittynyt seuraavaa pyykkipäivää odotellessa. Ketku velipoika vei mennessään kengän, nyt tarvitsemme styroksia tai jotain täytettä tukemaan pesukonetta sivusuunnassa. Historiankirjat saavat jäädä vastedes kirjahyllyyn.

Puhtaan pyykin tuoksuvin terveisin
Tiina ja Liisa

2 kommenttia

Kategoria(t): Harmaa arki, Koti

Sääntöjä ja poikkeuksia

Ennen yhteenmuuttoa olimme hieman huolissamme siitä, miten yhteiselomme tulee sujumaan. Päädymmekö riitelemään siitä, että toinen ei ikinä pyyhi leivänmuruja ja toinen ei sulje kaappien ovia? Tai tuleeko meistä kuin vanha pariskunta, joka ei tee enää ikinä mitään kivaa yhdessä, koska kotona telkkarin ääressä on niin mukavaa?

Päätimme välttää tämän kauhuskenaarion laatimalla tässä eräs ilta punaviinilasillisten äärellä kämppissäännöstön. Tarkoitus oli kirjata ylös siivouspäivät, tavaroiden omistukseen liittyvät seikat, laskujen maksamiset ynnä muut mahdollisesti riitaa aiheuttavat jutut.

Aniliininpunaiseen vihkoon kirjattiin, että siivouspäivä on perjantai, kaikki tavara on yhteistä ja että vieraat ovat tervetulleita tänne iloiseen kommuuniin milloin vain, kunhan ovat mukavia ja hyväkäytöksisiä. Tiukkojen pykälien perään tuli kuitenkin aina lisäyksiä kykymme mukaan tai neuvoteltavissa. Mikään ei siis sittenkään ole tässä asunnossa nöpö nuukaa (vai nokon nuukaa? Tästä meinasi tulla kämppiskina!).

Tärkeää on ottaa toinen huomioon; jatkoja pidetään vain yhteisissä juhlatunnelmissa, jäljet korjataan eikä herrasvieraista saa tulla jokapäiväisiä jääkaapin tyhjentäjiä. Sintti ja Sintin hyvinvointi nousi kuitenkin kaikkien sääntöjen yläpuolelle. Ei sillä etteikö äänekäs katti osaisi pitää omia puoliaan.

 

– Liisa ja Tiina

2 kommenttia

Kategoria(t): Koti

Maisemanvaihdos

Hei pitkästä aikaa!

Edellisestä kirjoituksestani onkin aikaa ja olen tehnyt aikamoisen maisemanvaihdoksen. Pariisin romanttisen pittoreskit ja likaiset maisemat ovat vaihtuneet ensin Suomen maaseutuun, sitten Helsinkiin ja myöhemmin talviseen Turkuun. Aikamoinen ero, mutta ei lainkaan niin paha mitä valokuvat antavat ymmärtää!

Kuten ehkä arvaatte, loppuvuosi Pariisissa sujui kiireisissä merkeissä. Samoin paluu Suomeen: tammikuussa jatkoin opiskeluja Turussa, mutta asunnottomana. Majailin niin vanhempieni, Tiinan ja Sintin ja muiden ystävieni nurkissa pitkin eteläistä Suomea. Paluu Suomeen ei ollut lainkaan niin kamala kuin pelkäsin: oli mahtavaa nähdä rakkaita ystäviä ja perhettä, rapsutella omaa kissaa ja koiraa, opiskella suomeksi tai ranskan tunneilla ranskaksi, nauttia lämpimistä suihkuista ja muutenkin lämpimistä sisätiloista ja toisaalta ulkona lumesta ja paukkupakkasista.

Kuten Tiina on ehtinytkin jo kertoa, päädyimme lopulta etsimään asuntoa yhdessä ja löysimmekin oikein söpön sellaisen Turun keskustasta Puolalanpuistosta. Pariisilainen boheemi ullakkoasunto vaihtui siis suomalaiseen kerrostaloon, mutta sain kaupanpäälliseksi maailman parhaan kämppiksen ja kissan. Parvekkeelta ei näy enää Sacre Coeuria tai pariisilaisia kattoja vaan junarata, mutta parvekkeita on edelleenkin kaksi ja matkaa Turun taidemuseoon etuovelta vain muutama sata metriä.

Itseasiassa siis, täällä on oikein hyvä.

Palataan, kun tämä arki pääsee kunnolla vauhtiin!

Bisous,
Lisia

Jätä kommentti

Kategoria(t): Flirttiä, Harmaa arki, Koti, Maailmalla, Opiskelu

Muuttamisen ihanuus ja kamaluus

Muuttaminen on vienyt voimat viime aikoina. Olemme moneen otteeseen kantaneet sellaisia lasteja tavaraa sisään, että heikompia hirvittäisi. Jännittävän paljon tavaraa mahtui kuitenkin tähän uuteen kolmioon. Vinttikomeron suurutta on toki tullut kiiteltyä useampaan otteeseen.

Muuttaminen on toisaalta yksi hirvittävimmistä asioista, jonka tiedän. Kaikki se pakkaaminen, tavaroiden lajitteleminen, lipastojen kantaminen lannistaa, mutta on siinä hyviäkin puolia. Uutta kotia on aina ihanaa sisustaa. Ärsyttävintä on silti kantaa vasta järjestetystä asunnosta kierrätykseen monta kiloa pakkauspaperia ja pahvilaatikoita. Hölmöjen hommaahan se on, että ensin kantaa sen kaiken sisään ja hetken kuluttua se jo raahataan ulos.

Ärsyttävää on myös muuttamisen tekninen puoli. Siis se, että täällä ei vieläkään toimi laajakaista, vaikka hoidin tilauksen todella ajoissa. Digiboksi oli luonnollisesti väärää laatua, joten vaalivalvojaiset siirrettiin naapuritaloon. Kattolamppu löytyy vain olohuoneesta. Pesukone on jököttänyt käyttämättä eteisessä ja pyykkikori ratkeaa kohta jo liitoksistaan. Muuten kaikki toimii mainiosti!

Mutta, mutta. Koska on jäänyt aikaa telkkarin tuijottelulta ja netissä jumittamiselta, voi keskittyä kuplamuovin paukutteluun. Olen vakuuttunut, että maailma olisi kaikille parempi paikka, jos kuplamuoveja jaettaisiin viikottaisiin joka talouteen.

Ainakin oma kiukutteluni on jäänyt taka-alalle. Kokeilkaahan!

 

– Tiina

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ajatuksia, Koti

Kohti uutta kotia

Nyt on aika jättää Turun Tuomikirkon näkymät uudelle vuokralaiselle, ja lähteä itse katselemaan Turun Taidemuseota. Yli viiden vuoden asumisen jälkeen on todella haikeaa jättää tämä asunto, mutta onneksi jätän sen ystäväni huomaan, joten minulla on edes jonkinlainen mahdollisuus muuttaa joskus takaisin tähän samaiseen asuntoon. Ja aion visiteerata täällä niin paljon, että uusi asukki kuvittelee asuvansa kanssani.

Tämä Tuomikirkon varjossa seisova kerrostalo oli ensimmäinen, jota kutsuin kodiksi, sen jälkeen kun olin muuttanut pois perheeni kodista. En ollut enää menossa kämpille, vaan kotiin. Omaan kotiini.

Nyt kaikki te lukijat, jotka hymisette siellä minun haikeudestani, lopettakaa. Tämä on oikeasti vakava asia. Kotiin liittyvät asiat ovat todellakin tärkeitä. piste.

Jos voisin ottaa mukaani parvekkeeltani aukeavat näkymät, niin ottaisin. Myös jokirannan läheisyyden pakkaisin muuttolaatikoihini kera ihanan, hiljaisen sisäpihan. Ja lenkkipolun, joka alkaa lähes alaoveltani.

Asuntoni sinällään ei ole kovinkaan kummoinen. Tilava ja avara toki, mutta muuten melko tylsä ja arvaamaton. Eniten tässä harmittaa kaikkien muistojen jättäminen tänne. (ja muuttolaatikoiden pakkaaminen ja raahaaminen)

Innokkaana odotan kuitenkin tulevaa kimppakämppäilyä (tai kimppakoteilua, toivon mukaan). Huomenissa siis pakkaan viimeisetkin kupit ja kulhot laatikkoon ja suuntaan kohti uutta kotia.

– Tiina

P.S Kaikki tutut lukijat voivat raahata sirot luunsa huomenna Tuomikirkon seutuville. Muuttoapua vastaan on tarjolla ehkä kahvia ja pullaa. Tai jotain muuta. Tulkaa ottamaan selvää!

Jätä kommentti

Kategoria(t): Koti