Aihearkisto: Kulttuuri

Suurennuslasi ja suuria tunteita

Olen unohtanut mainostaa mielenkiintoisesta tapahtumasta Turun kaupunginkirjastolla. Tänään kolmen tunnin ajan (klo 12-15) voi nauttia keskustelusta Sherlock Holmesista.

Ohjelman mukaan tapahtuman aikana pohditaan etsivän 125-vuotisen suosion syitä, kinastellaan televisio- ja elokuvaversioiden ansioista sekä dramatisoidaan yksi tarinoista. Odotan innolla, olisiko joku keksinyt syyn, miksi juuri Sherlockista on tullut kuolematon etsivä. Kuulin myös pikkulinnuilta, että tuo ’dramaattinen luenta’ liittyy jollakin tavoin Turkuun. En paljasta enempää yllätystä, tule paikan päälle selvittämään miten.Jostain syystä omat sympatiani ovat aina olleet Watsonin puolella. Ja myös muiden sankariparien avustajien puolella, kuten Robinin. Harmittaa kun niitä pidetään aina vähän hölmöinä. Eivätkä he ikinä saa kunniaa työstään. Ja joutuvat kestämään sankarin outoja tapoja. En yhtään ihmettele, että usein nämä avustavat sankarit sekoavat ja yrittävät anastaa oikean sankarin paikkaa. Kyllä minuakin ketuttaisi, jos joutuisin 125 vuoden ajan toimimaan toisen varjossa. Watson, sinulla on tukeni!Eli kaikki keittiöetsivät ja muut salapoliiseista kiinnostuneet (kyllä, tiedän että teitä on paljon) puolen päivän aikaan kirjastolle!

– Tiina

1 kommentti

Kategoria(t): Kaupungilla, Kulttuuri

Taiteilijat huomio!


Flirttailevat ja toilettihuolia täynnä olevat tytöt ovat valmistumisen lähestyessä aktivoituneet Turun kulttuurikentällä! Tällä kertaa meillä on omatkin lusikat Olohuone -taidetapahtuman sopassa, joka järjestetään aina kesäkuun alussa. Kaikille ilmainen ja avoin festari tuo taiteen keskelle kaupunkia, ja siitähän me tykkäämme. Nyt Olohuone on julistanut teoshaun käyntiin! Tänä vuonna tapahtuman teemana on meissä paljon herkullisia ideoita herättävä Kielletty/Sallittu. Ensi keväänä ja kesänä aiomme valloittaa Turkua ainakin sissipuutarhoinnin ja ilahduttavien hyvien tekojen merkeissä. Ehkäpä valloitamme myös jokirannan kiitämällä siellä parikuperkeikkoja tehden. Mitäs teillle tulee tästä ohjelmajulistuksesta mieleen?

Olohuone 306,4km2 -kaupunkitaidetapahtuma 5.-8.6.2013 Turussa

Olohuone 306,4 km2 on kaupunkitaidetapahtuma, joka järjestetään vuosittain kesäkuun alussa Turussa. Kaikille avoin ja eri taiteenalat yhdistävä tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden kokea taidetta yllättävissä paikoissa ja tilanteissa. Olohuone kannustaa ihmisiä osallistumaan taiteeseen ja näkemään asuinympäristönsä toisin.

Vuoden 2013 tapahtuma hakee teoksia teemalla KIELLETTY/SALLITTU. Teoksesi tulee sijoittua Turkuun. Teos voi olla esimerkiksi paikkaa kommentoiva installaatio, kiertokävely, interventio, kaupunkipeli, performanssiesitys, audiovisuaalinen tuotos tai kaupunkitilaan liittyvä kirjoitus, luento tai työpaja. Etsimme myös teoksia ja esityksiä festivaaliklubeille.

KIELLETTY/SALLITTU

“Saksassa kaikki on kiellettyä, ellei jotain ole erikseen sallittu.

Britanniassa kaikki se, mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua.

Ranskassa kaikki on sallittua, vaikka se on kielletty.

Italiassa kaikki on sallittua, varsinkin kun se on kielletty.”

Entä Suomessa? Entä, jos sinä saisit määrittää kielletyn ja sallitun rajat? Minkälainen olisi sinun haaveidesi asuinympäristö, miten ihmiset kohtaisivat ja eläisivät yhdessä?

Näitä kysymyksiä pohditaan vuoden 2013 Olohuone 306,4 km2 -kaupunkitaidetapahtumassa. Teoksellasi voit muokata kielletyn ja sallitun rajoja, kyseenalaistaa perinteisiksi koetut säännökset turkulaisessa kaupunkikuvassa ja tuoda palasen yhteistä, parempaa maailmaa Turkuun kesällä 2013.

Lisätietoa tapahtumasta ja teoshaun yksityiskohtaisemmista ohjeista täältä.

Terkuin,
Liisa ja Tiina

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haaveita, Kaupungilla, Kulttuuri

Mitäs tehtäis?

Turussa olisi luvassa kulttuurinharrastajille monenlaista tekemistä. Iltojen ja öiden pimetessä omat kulttuuririennot ovat saaneet synkkiä sävyjä, koska syksyyn nyt vaan sopii kaikenlainen kummittelu ja aaveilu.

Kaupungin pääkirjastossa voi Kaamosyönä käydä kurkistelemassa kirjaston kellarin kummituksia. Samalla on mahdollisuus tutustua eri kirjailijoihin ja musiikkiin. Burning Hearts saa ainakin minut paikan päälle! Menkäähän muutkin katsomaan kummitteleeko kirjastossa oikeasti. Itse olen kuullut ainakin päättömästä naisesta, joka voihkii hyllyjen välissä.

Kummituksia voi mennä etsiskelemään myös Turun linnan kummituskierrokselta. Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia, todellista hyvän mielen toimintaa. Hyvää mieltä taas voi käydä hakemassa sirkuksesta. Lupa sooloilla eli 2. vuosikurssin sirkusopiskelijat esittävät itse itselleen ohjatut esityksensä. Turkulaista kulttuuria voi käydä kannattamassa ja tukemassa myös Taideakatemian Yössä (15.11) eli koulun avoimissa ovissa, jossa esitellään mitä akatemian ovien takana tapahtuu.

Monet noista tapahtumista ovat ilmaisia tai todella halpoja. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa ainakin sirkuskoululaisten touhuihin. Ainakin aiempina vuosina ne ovat olleet ihan mahtia! Muita en voi suositella omaan kokemukseen pohjaten, mutta kukapa nyt ei viihtyisi kirjaston kellarissa kummitusten keskellä tai linnan vankityrmissä.

 

– Tiina

1 kommentti

Kategoria(t): Kaupungilla, Kulttuuri

Ruttuiset varpaat Ruisrockissa ja muita sattumuksia sateessa

Hiphip, ja mutaiset terveiset hiljentyneestä Turun kommuunista! Viime viikonloppu vierähti Ruississa ja sitä edeltäneet sanattomat päivät ovat kuluneet lähinnä töiden parissa. Tarkoitus oli kirjoittaa teille tästä viikonlopusta jo aiemmin, mutta palasin metsien keskelle ja teknologia ei seurannut perässä. Unohdin kameran piuhan Turkuun.

Pettävä logiikka festarisään suhteen ei toiminut enää viime sunnuntaina. Lauantaiksi tänne Turkuun oli siis luvattu ukkosta ja sadetta. Kannoin yhden päivän liikaa vaatteita ympäri Ruissaloa turhaan, koska sadetta ei ikinä kuulunutkaan. Sunnuntaina päätin jättää turhat kamat kotiin. VIRHE! Vettä tuli lauantainkin edestä.

Lopputuloksena talsin mutaiset kengät kädessä paljain varpain pitkin Ruissalon mantuja. Fiksuimmat olivat ottaneet kumisaappaat mukaan, lenkkaritkin olisi helpottanut, ballerinat taas eivät pysyneet jalassa. Minun ballerinat jäivät kiinni mutaan muutaman kerran liikaa, joten ne siirtyivät jaloista käsiin muutaman kirosanan saattelemana. Toisaalta ilman kenkiä pystyin marssimaan läpi suurimmankin mutalammikon vailla huolta kenkien kunnosta.

Kotiin päästyäni marssin kengät jalassa suihkuun ja mietin, miten mahtava päivä oli takana. Muta liukeni viemäriin ja fiilis oli katossa. Ihan oikeasti! Tämä ei ole sarkasmia.

Tänään puolestaan kävelin kaupasta kotiin kaatosateen yllättäessä, mutta minua vain hymyilytti se, että sateenvarjoni odotti kotona hattuhyllyllä. Hahaha, kerrankin saatoin nostaa katseeni taivasta kohti ja antaa hiusten ja meikkien valua sateen mukana. Sateenvarjon alla olisin todennäköisesti manaillut kenkien kastumista. Teki oikeasti mieli laskea ostokset maahan ja alkaa tanssia pisaroiden alla. Lapsena mökillä heitimme aina vaatteet nurkkaan ja pyrähdimme ulos alasti tanssimaan, kun sateen ropina alkoi.

Jos tänä kesänä ei aurinkoiset kelit lämmitä, aion nauttia keleistä kuin keleistä. En jaksa tuhlata kesääni odottaen hellepäiviä. Sateellakin voi tehdä kaikkea. Kuten tanssia alasti sateessa!

– Tiina

1 kommentti

Kategoria(t): Kulttuuri, Musiikki

Turku valokuvissa

Logomossa on auki Turku valokuvissa -näyttely aina heinäkuun loppuun asti. Tänään sadepäivän kunniaksi piipahdimme tutkailemaan, miltä Turku ja turkulaiset näyttivät sata vuotta sitten. Melko apeiltahan ne kaupunkilaiset tuntuivat, mutta kaupunki itsessään näytti paremmalta kuin koskaan. Kuvat olivat todella idyllisiä, mutta jotain lisätietoa olisin niistä kaivannut. Tosin ei ole varmaan helppoa löytää paljonkaan tietoa vanhojen valokuvien kohteista.

Jos teitä kiinnostaa tutustua vanhan Turun elämään, niin poiketkaahan Logomossa. Sadepäiviä on taas ensi viikolle luvattu ties kuinka monta, joten tämä ilmaisnäyttely voisi piristää sisällä istuskelevan arkea. Niin, ja ottakaa oma kamera mukaan! Siellä pääsee leikkimään valokuvaajaa tai valokuvattavaa tilassa, joka on rakennettu vanhan valokuva-ateljeen tyyliin. Rekvisiittaakin löytyy!

 

– Tiina

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kaupungilla, Kulttuuri

Paheita

Nyt se on aika tunnustaa, Tiitin osuvan ja tikahduttavan hauskan kirjoituksen kannustamana.

Minä, itseäni fiksuna ja maanläheisenä pitävä, juorulehtiä ja turhia julkkiksia inhoava ihminen katson (salaaa ja nautinnollisesti) kamalia tositv-ohjelmia. Nyt kun minulla on kämppis, se ei ole niin salaista. Itseasiassa, Tiinaa hiukan pakottaen patistaen me saatamme tulevaisuudessakin viettää torstaista myöhäisiltaa yhdessä teeveen ääreessä viidakossa pomppiville (eikun ei, eihän ne liikukaan ..) silikonitisseille ylimielisesti tuhahdellen.

Minulla on sisimmässäni siis syntinen paikka tositv:lle ja turhille julkkiksille. Suhtaudun niihin ristiriitaisesti: samaan aikaan paheksuen, inhoten ja ylemmyyden tunnetta tuntien mutta niitä kuitenkin satunnaisesti seuraten. Tiedän ettei niistä kuuluisi tykätä, enkä oikeastaan niistä pahemmin pidäkään. Silti niitä on pakko seurata. Joskus katsoin Big Brotheria raivosta ja järkytyksestä kihisten mutta samalla sen sosiaalipornolla hekumoiden. Onneksi lopetin sen seuraamisen melko lyhyeen, kun ymmärsin, ettei jatkuvassa ketutuksessa ole hyvä elää.

Ja nyt, nyt ne penteleet menivät keksimään Viidakon Tähtöset. Siinä viidakkoon pannaan asumaan kymmenen turhaakin turhempaa julkkistytsyä (joista minä tunsin ennalta ehkä kolme) viidakkoon keikistelemään ja suorittamaan tehtäviä. Mutta emmehän me katsojat oikeasti niistä tehtävistä välitä, vaan niistä kissatappeluista ja tisseistä. Ai kamala.

Ja pakkohan sitä on katsoa.

Miksi? Miksi en pysyttele vaan suosiolla niissä laadukkaissa ja vähemmän laadukkaissa draamasarjoissa ja komedioissa jotka saavat minut itkemään ja nauramaan? Miksi katson jotain sellaista, mitä en tahtoisi edes äänen tunnustavani katsovan? Joka saa minut myös nauramaan ja itkemään, mutta lähinnä häpeästä ja epätoivosta? Onko se se, että saan taas tuntea itseni fiksuksi ja pohtia, miten ihmisten kauneuskäsitykset voivatkaan olla niin erilaisia.

Parasta kai se on parasta tässä samaan syssyyn tunnustaa, että jotain ihanaa siinä Martina Aitolehdessä on.

Milloin on taas torstai?

Hyvää sunnuntaita toivottaa
Kaurismäkeläistä laatudraamaa katsomaan lähtevä, hiukan häpeilevä Liisa

2 kommenttia

Kategoria(t): Kulttuuri, Maailmantuska

Carl Larsson ja jälkipuinti

Turun taidemuseossa on ruotsalaisen taidemaalari Carl Larssonin näyttely. Olen kuullut kuhinaa ja kihinää tästä näyttelystä niin monesta suunnasta, että sinne oli pakko päästä käymään. Ennen näyttelyssä käyntiä olin sitä mieltä, että maalaukset (siis ne, joista olin tietoinen) ovat kyllä aivan mahtavia, mutta en ollut siltikään täysin varma, miksi tämä on nyt niin iso juttu. Näyttelyn jälkeen olin onnellinen, etten purnannut aiheesta seureelleni, koska sain syödä sanojani.

Larssonin maalaukset ovat kuin jostain satukirjasta, jossa on onnellinen loppu, mutta alun ja lopun välilläkään ei tapahdu mitään harmoniaan sopimatonta. Vaaleat värit, iloiset hahmot, onnelliset perheet, lämpimät kesäpäivät ovat syntyneet Larssonin kankaalle vaivattomasti. Toiset maalaukset taas olivat sellaisesta kirjasta, jossa onnellista loppua on turha odottaa. Tietyt maalaukset erosivat toisistaan niin paljon, että jos en olisi tiennyt olevani Larssonin näyttelyssä, olisin luullut niitä toisen tekemiksi.

Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa tämä näyttely, mutta ehdotan ettette mene samana päivänä, jolloin koko museo on varattu senioreille. Ymmärsimme oikeastaan vasta näyttelyn jälkeen, että kaikilla meistä ei ole enää aikaa odotella yhtä kauan kuin toisilla, mutta muistuttaisin silti käytöstavoista. Näyttelyn jälkeen ymmärsimme myös sen, että ainoa oikea paikka näyttelyn jälkipuinnille on Bossaliina.

– Tiina

3 kommenttia

Kategoria(t): Kaupungilla, Kulttuuri