More to Love -blogissa pohdittiin lihavuuden kautta tästä hetkestä nauttimista. Aiemmin tämä aihe on herättänyt myös Kaikki mitä rakastin -blogissa keskustelua arjen pienten ilojen kautta. Taidanpa nyt itsekin miettiä tässä hetkessä elämistä, koska se tuottaa ajoittain suuria ongelmia minulle.
En tiedä, mistä olen perinyt tämän tehokkuus -filosofian, jonka mukaan tulee ensin työ sitten huvi. Tai tiedän, kiitos kuuluu tehoäidilleni, joka ei ilmeisesti vaan tarvitse lomia eikä vapaata. Vapaapäivinä ja lomillakin minun ja veljeni tarpeet menevät AINA äidin omien halujen edelle. Tämä tehokkuus-filosofia toimi ehkä vielä ala- ja yläasteikäisenä (ja äidinlaisille kaikenikäisenä), mutta yliopistolla se työ ei vaan koskaan lopu.
Eli milloin on aikaa sille huville? Mietin aina, että sitten valmistumisen jälkeen tai sitten kesällä. Tähän mennessä kesät ovat menneet töissä, usein vielä monissa eri paikoissa, joten ei sitä vapaata ole yhtään enempää kesäisin, tuskin valmistumisen jälkeenkään. Ja onhan siihen valmistumiseen nyt vielä aikaa, joten tästä hetkestä nauttiminen olisi todella tärkeää.
Eräs ystäväni ehdotti toiselle, stressaantuneelle ystävälleni haahuiluterapiaa. Hmmm, mitä?! Lähdetään siis vain ulos haahuilemaan: kävellään sinne, minne nenä näyttää, kiivetään puuhun, jos siltä tuntuu tai tanssitaan puistossa. Tämä kuulostaa aivan ihanalta ja se on varmasti myös terapeuttista. Minulla on kuitenkin ongelma tämänkin ratkaisun suhteen. En osaa nauttia yksin tästä hetkestä, nyt. Yksin ollessa kaikki pitää hoitaa tehokkaasti; kävellä mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B, opiskella, syödä terveellisesti, harrastaa haahuiluterapian sijasta hikiliikuntaa. Ystävien seurassa saa nauttia elämästä, syödä jäätelöä (vaikka kaksi) puistossa tai tuhota se punaviinipullo poikineen, vaan sen vuoksi, että sitä maailmaa on vain parannettava joskus.
Eilinen rantapäivä oli hyvä esimerkki ystävien terapeuttisesta seurasta. Olin erään ystävän kanssa rannalla, vaikka alunperin olin suunnitellut töiden jälkeen opiskelua illaksi. Rannalla mansikoiden piirittämänä ja pilvettömän taivaan alla ei opiskelut edes käynyt mielessäni, vaan nautin siitä hetkestä. Kotimatkalla poikkesimme vielä nauttimaan yhdet mojitot, jotka valikoituivat tämän kesän ehdottomiksi rantapäivän jälkeisiksi suosikkidrinkeiksi. Yhden vaihtuminen kahteen ja suunnitelmat seuraavan rantapäivän mukaan otettavasta mojitokannusta tuntui juuri siltä tästä hetkestä nauttimisesta. Tätä on elämää: ihanaa arkea!
Vaikka arjesta nauttiminen usein yksin ollessani jääkin tehokkuus-filosofian tallaamaksi, olen tyytyväinen rakkaista ystävistäni, jotka todella tietävät, koska tarvitsen tasapainotusta huvittelun muodossa. He myös tietävät tarkkaan, koska tarvitsen sitä tehoaikaa. Samainen ystäväni, jonka kanssa vietin eilisen päivän, totesi kerran ihmetellessäni, missä hän on ollut kun hänestä ei ole kuulunut mitään, että eikö sulla ollut kiirettä opiskelun ja töiden kanssa. Vastasin myöntävästi vähän kuitenkin kummastellen, johon ystäväni sanoi, että ei ole viitsinyt soitella tietäen omatuntoni alkaavan riivaavan minua, jos joudun useasti kieltäytymään tapaamisehdotuksista.
Kiitos kaikki rakkaat, että saatte minut nauttimaan arjesta ja sen pienistä iloista!
– Tiina
Flirttiä ja toilettihuolia 